29.11. Hoi An

Paiva kului keskustaa kierrellessa ja mekon sovituksissa ravatessa. Tehtiin kaikki mita keksittiin laadun takaamiseksi: poltettiin koepala silkkia (polyesteri sulaa, silkki palaa), tutkittiin sisa- ja ulkosaumat kahteen kertaan, tarkastettiin napin lavet ja osattiin jopa vaatia kaksoistikkasuta saumoihin. Naiset olivat onnellisia paastessaan meista eroon. Ja vice versa, vaatteitten teettaminen on aarimmaisen uuvuttavaa.

28.11. Hoi An

Hurmaava kaupunki! Hoi An saastyi pommituksilta sotien aikana ja on nyt Unescon maailmanperintokohde. Kaupunki on pullollaan raataleita; joka toinen liike tuntuu olevan jonkinnakoinen rattikauppa. Nain ollen oli pakko teettaa Tiinalle mekko. Visalla maksamista varten Antin piti auttaa 120-senttisia vaatturikaapionaisia generaattorin kaynnistamisessa, mutta sen sijaan onnistui nykaisemaan kaynnistysnarun kokonaan irti. Vaatturikaapionaiset kikattelivat innoissaan: "Too stlong, you too stlong!".

27.11. Nha Trang

Kaytannossa oltiin Nha Trangissa sitten viela kolmaskin paiva (tosi, tosi turhaa), kun bussit pohjoiseen lahtee yota vasten.
Yobussi olikin kokemus (onkohan meilla nyt vahan negatiivinen asenne..): matkustajat ladottiin kahteen kerrokseen kolmeen riviin pitkalleen sankyihin, joissa ei pystynyt oikaisemaan jalkojaan saati kaantymaan. Nykyajan vastinen orjalaivalle. Viiden tunnin unettoman taipaleen jalkeen saatiin itsemme tainnutettua (pikku)pullollisella paikallista ginia.

26.11. Nha Trang

Alkaa kysyko, miksi paatettiin jaada Nha Trangiin viela toiseksi paivaksi. Paivan ikimuistoisin hetki oli se, kun kaveltiin illalla paakatua pitkin kissankokoisia rottia kuhisevan roskalajan ohi.

25.11. Nha Trang

Tultiin Vietnamin ykkosrantalomakohteeseen ottamaan aurinkoa keskella monsuunikautta. Nha Trang on myos Vietnamin paras sukelluskohde, yleensa. Nyt nakyvyys sen sijaan on metrista kahteen ja vessanponttokin nayttaa houkuttelevammalta paikalta sukeltaa kuin likaisenruskea Etela-Kiinan meri.

24.11. Saigon

Meilla meni puol iltaa siihen, etta saatiin taksikuski ymmartamaan, etta tahdotaan JU-NA-A-SE-MAL-LE. Train station - ei. Tsuktsuk - ei. Naytettiin paikka kartalta -ei. Junaliput - ei. Yojuna Nha Trangiin oli miellyttava kokemus. Ylasangyissa matkusti mukava vietnamilainen tytto setansa (...) kanssa.

23.11. Saigon

Markkinoilla meihin kaytiin kasiksi. Myyntikulttuuri on ehdottomasti innokkain tahanastisista.. "Miss buy t-shirt?" "What you need sir? What you looking for?"
Kaytiin taas museossa, talla kertaa Vietnamin sodasta kertovassa. Museon vanha nimi, "Museum of Chinese and American War Crimes", kertoo jotain nayttelyiden nakokulmasta. Amerikkalaisten tekemien kiistamattomien sotarikosten lisaksi USA:n sotavankila -osastolla esiteltiin kuin ohimennen myos ikivanhat kiinalaiset kidutusmenetelmat.

22.11. Chau Doc - Saigon

Paikallisella minibussilla matkustaminen on eksoottinen elamys. KY-pakun kokoiseen autoon tungetaan parhaimmillaan 21 henkea. Bussi pysahtyy aina, kun joku haluaa ulos tai sisalle tai tulee myymaan ruokaa/juomaa/lottokuponkeja/tupakkaa. Pysahtya voi myos ilman mitaan nakyvaa syyta. Tiet ovat kuoppaisia ja aasialaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisena osana kasvojen sailyttaminen. Kun paikalliset, joiden mahat eivat ole tottuneet automatkustamiseen, sitten oksentavat kesken kaiken, remahtaa loppubussi hervottomaan nauruun. Kunnon Jackass-tyyliin pahoinvoinnista karsineet itse yhtyvat ilonpitoon heti kynnelle kyetessaan.

21.11. Phnom Penh - Chau Doc, Vietnam

Matkattiin Mekong-jokea pikkuveneella Vietnamin rajalle. Suomen passilla on hyva matkustaa; toisin kuin melkein kaikki muut, paastiin maahan sujuvasti ilman viisumia. Rajalta seilattiin viela pari tuntia tulvivien riisipeltojen, kelluvien kotien ja vilkuttavien pikkulapsien ohi Chau Dociin.

20.11. Phnom Penh

Paakadulla meita vastaan kaveli norsu.

19.11. Phnom Penh

Kauhea maara mopoja! Ihan kuin oltaisiin tultu Keravalle (tai Liperiin). Kaikilla vauvasta vaariin on oma mopo, joskaan kukaan ei osaa liikennesaantoja. Taalla menee suhteellisuudentaju: tuntuu mielekkaalta tinkia ikuisuus puolen dollarin hintaerosta tuktuk-kuskin kanssa.
Kaytiin Tuol Sleng -vankilamuseossa vanhassa koulurakennuksessa, jossa sijaitsi 1970-luvun lopulla puna-khmerien kidutuskeskus. Maamiinat silpovat ihmisia edelleen ja yksi jos toinenkin vaimo kuljettaa jalatonta miestaan paareilla kerjaten perheelleen elantoa.

18.11. Siem Reap - Phnom Penh

Eka kyykkyvessa ja huljukippo! Nyt ollaan kaukana kotoa :) Phnom Penh on vuonna 2003 ollut maailman kuumottavimpien kaupunkien top10 -listalla, mutta ei taitaisi enaa paasta karkisijoille. Paastiin perille auringon laskiessa ja yli-innokkaat tuktuk-kuskit olivat suurin riesa.

17.11. Siem Reap

Angkorin rauniot! Hindujumalille ja sittemmin Buddhan kunniaksi 1100-luvun tienoilla rakennettujen temppelien ymparilla on aikoinaan ollut miljoonan asukkaan kaupunki, joka nykyisin on viidakon peitosssa ja tunnetaan maailman kahdeksantena ihmeena. Palkattiin kunnon imperialistityyliin oma tuktuk-kuski koko paivaksi kuljettamaan meita raunioilla (oikeasti, kaikki teki niin.. valimatkat on pitkia ja kyyti maksoi $12). Siisteja kivikasoja. Angkor Watin kuuluisa auringonlasku peittyi pilviin, mutta nahtiin sentaan temppelin apinat.

16.11. Bangkok - Siem Reap, Kambodza

Bussi Kambodzan rajalle vei nelisen tuntia, minka jalkeen meita odotti viisuminhankintaan liittyva kusetus ja hitaat ja hikiset rajamuodollisuudet. Kambodzan puolella seuraavalla bussilla kesti kuusi pitkaa tuntia kulkea 180 kilometrin matka pitkin kuoppaista ja tulvivaa tieta. Perilla Siem Reapissa tuktuk-kuskien hyva veli -verkosto yritti viela saada meita kaverimajoitukseen, mutta pysyttiin kovana. Dead Fish Tower oli sita, mita etsittiinkin: vastaanottotyontekija oli oopiumhoyryissa ja hotellin ravintolan nurkasta loytyi allas taynna elavia krokotiileja.

15.11. Bangkok

Loydettiin pitkien etsintojen jalkeen juuri se raatali, mika haluttiinkin eika kenenkaan serkun kaiman naapuri tai tuktuk-kuskin kaveri. Kankaitten ja mallien valinta vei oman aikansa puhumattakaan intensiivisesta ja huolellisesta kopelointivaiheesta, jossa mitattiin kaikki jasenet ja ymparykset kolmeen kertaan. Tiina kavi thaityttojen taputeltavana kasvohoidossa ja jalkahieronnassa sina aikana kun Antti melkein osti kaksimetrisen teras-Predatorin. Matkan porvarein paiva tahan asti.

14.11. Bangkok

Totuteltiin halpaan ruokaan ja Bangkokin vilinaan. Kierreltiin ostoskeskuksia ja paastiin vihdoin katsomaan uusin Bond. Elokuvateatterissa meidat melkein lynkattiin, kun ei heti ymmarretty nousta seisomaan, kun kuningasperhe ilmestyi screenille ja taustalla kuului jotain tilutusta, mika paljastui kansallislauluksi.. Thaimaa 1 - Antti & Tiina 0.

13.11. Sydney - Bangkok

Huomaa, etta aletaan olla voiton puolella, kun 10-tuntinen lento tuntuu lyhyelta eika saapuminen uudelle mantereelle puolen yon jalkeen hetkauta suuntaan tai toiseen. Matkapaivat on jotenkin aina samanlaisia: pakataan mennaan lentokentalle odotetaan lennetaan mennaan hotellille nukutaan. Ei naista ole oikein kerrottavaa.

12.11. Sydney

Kaytiin viela keskustassa (pakkohan se kasvitieteellinen puutarha taallakin oli katsastaa..) ja illalla hyvasteltiin Harry, Colleen, Maddie, Natasha, Mike, Renni, Bree, Kimmo, Diana, Mikaela ja Joshua perheillallisen merkeissa. Istuttiin viela myohaan yohon Pirkon japanilaisen taysihoitolaisen Shintaron kanssa, joka Tiinan poistuttua huoneesta halusi Antin opettavan, miten lansimainen nainen isketaan. "Just be yourself". Onnea vaan tyttoystavan metsastykseen, Shintaro!

11.11. Goulburn - Sydney

Kengurut on niiiiiiin sopoja! Mentiin kotimatkalla Sydneyn laitamilla olevaan koalapuistoon, jossa niita pienia kannisia karvaturreja saa silitella ja hellia. Ja kengurut syo kadesta ja tulee rapsutettavaksi. Tiinankin mielesta siella oli ihan kivaa.
Ilta meni pestessa autoa ja tuulettaessa lainakamppeita Pirkon pihalla.

10.11. Gundagai - Canberra - Goulburn

Poikettiin moottoritielta sen verran, etta vierailtiin Australian paakaupungissa, jossa ei parin museon lisaksi taida olla ihan hirveasti nahtavaa. Kunnon elakelaispariskunnan tavoin kaytiin iltapaivakavelylla kasvitieteellisessa puutarhassa ennen kuin ajettiin Goulburniin, jonka claim for fame on kahdeksanmetrinen betonilammas.

9.11. Melbourne - Gundagai

Melbourne-Sydney -moottoritien varrella jokaisella pikkukylalla on oma claim for fame. Glenrowan on kuuluisa maantierosvo Ned Kellysta, joka murhasi poliiseja postilaatikko paassaan. Kylassa X puolestaan oli paakadun vieressa 40-metrinen sukellusvene. Gundagaissa, jossa vihdoin paastiin oikeaan sankyyn nukkumaan, oli lajapain ikivanhoja, romahtaneita ja jostain syysta suojeltuja siltoja.

8.11. Melbourne

Melbournessa oli laukkakisapaiva. Katumaisema oli vahan kuin Suomessa vappuna: kaikilla on parhaat paalla ja perseet olalla. Kierreltiin kaupunkia vahan lisaa ja nautittiin vahan vahemman harmaasta paivasta.

7.11. Melbourne

Kauhea saa, alkaa pikkuhiljaa tulla ikava turkoosia merta ja auringonpaistetta.. Kaunis Australian kevat my ass. Melbourne on Sydneyn kokoinen, mutta taysin eri henkinen: siina missa Sydney on beachia, bisnesta ja blingblingia, on Melbourne kansainvalinen ja boheemi taidekaupunki. Shoppailuyritykset torpedoi tieto siita, etta kaikki pitaa kantaa selassa Suomeen asti ja niinpa palattiin illalla tyhjin kasin sateessa ja tuulessa romahtaneelle teltalle. Voi tata reissuromantiikkaa. Kuka kakkapylly keksi telttailun?

6.11. Marlo - Melbourne

Syotiin lounaaksi hilliton laja juustoa ja muita herkkuja pikkuruisessa Stratford on the river Avonissa (ks. aiempi maininta paikannimista). Aussidollari on suomalaiselle niin halpa talla hetkella, etta olisi tyhmaa olla syomatta hyvin.

5.11. Narooma - Marlo

Syotiin lounas Edenissa. Briteilta on suunnilleen puolessavalissa maailman uudelleennimeamista tainnut loppua paikannimet kesken.. Ajettiin 90 Milen Beachin alkuun pikkuruiseen hiekkasarkkien reunustamaan Marloon yoksi. Nyt on sen verran off season, etta saadaan melkein paikassa kuin paikassa olla ainoat telttailijat. Aletaan muutenkin paasta sisaan tahan karavaanarielamaan: saadaan nautintoa siita, etta tehdaan yksinkertaiset asiat hankaliksi. Illalla juhlistettiin Obamaa (doublecheck: Tiinalla menee Obama ja Osama sekaisin, tarkoitetaan siis USA:n tulevaa presidenttia) kaasulampun valossa punaviinin kera.

4.11. Jervis Bay - Narooma

Ajeltiin hiljalleen etelaan yrittaen pysytella tien vasemmalla eli oikealla puolella. Saa alkaa viilenemaan: tien vierella on upeita rantoja, mutta etelatuuli on hyytava. Pystytettiin teltta rantajyrkanteen reunalle ja sidottiin se kiinni autoon, etta aamullakin olisi katto paan paalla. Koko maa on pysahdyksissa ja Victorian osavaltiossa vapaapaiva Melbourne Cup -laukkakilpailujen kunniaksi.

3.11. Sydney - Jervis Bay

Ei vielakaan tehnyt Fidzin jaljilta mieli lampimaan eika rannalle, joten lahdettiin ajamaan etelaan pain, maaranpaana Melbourne. Illansuussa pystytettiin teltta kansallispuistoon. Tiina saikahti uteliasta opossumia ja pudotti vesipullon vahingossa sen paahan; opossumi ei ollut moksiskaan.

2.11. Sydney

Kaytiin veneajelulla Tiinan pikkuserkkujen kanssa. Lounastettiin Sydneyn pohjoispuolella kansallispuistossa ja katseltiin maisemia. Illalla suku tuli isotadin luo syomaan ja paastiin koeajamaan hirviomainen pienen yksion kokoinen Nissan Patrol, joka luovutettiin meille leirintatarpeilla lastattuna.

1.11. Sydney

Kuosituspaiva. Colleen vei meidat sightseeing-ajelulle Manlyyn. Illalla mentiin ihan kahdestaan elokuviin; odotettiin bussia vaaralla puolella tieta, kun ei sopeuduttu vaaranpuoleiseen liikenteeseen.

31.10. Sydney

Kaytiin keskustassa lautta-ajelulla ja tarkistettiin, vielako oopperatalo ja Harbour Bridge ovat paikoillaan. Illaksi Tiinan aidin toinen serkku nappasi meidat luokseen Newport Beachille (OC-henkista, eiko) ja syotiin kunnon pihvi-illallinen isolla sukulaisporukalla. Suunniteltiin loppuaikaa Australiassa: ei saatu viela paatettya, josko lahdetaan pohjoiseen vai etelaan ja josko ajetaan vai lennetaan. Diana tarjosi meille nimittain autoa ja leirintakamppeita lainaksi, joten voi olla, etta paadytaan taallakin tekemaan roadtripin tyyppinen.

30.10. Nadi - Sydney

Tiinan aidin serkun vaimo Diana ja poika Josh tulivat lentokentalle vastaan ison donitsilaatikon kanssa. Katevia sukulaisia :) Paastiin isotatimajoitukseen ja saatiin pitkasta aikaa kunnon kotiruokaa. Vaihdettiin kolmen vuoden kuulumiset ja juorut ja puhuttiin itsemme nukuksiin.

29.10. Wayalailai - Nadi

Viimeinen paiva saarilla. Jatettiin haikeat (?) jaahyvaiset riippumatoille ja matkattiin pari tuntia tyynempaa merta (tyynta valtamerta, hah) paasaarelle. Kirjoitettiin postikortit, ostettiin pikkutuliaiset Australiaan ja poltettiin kaamimme maailman hitaimman netin kanssa. Kauhea facebook-ikava...

24.-28.10. Wayalailai

Vaihdettiin saari hieman isompaan ja saatiin sympaattinen olkimokki meren rannalta. Tiina alkoi menettamaan hermojaan taydelliseen tekemattomyyteen sen verran pahasti, etta resortin sukelluskoulu sai uuden oppilaan. Viimeiset viisi paivaa Fidzilla Tiina opiskeli kompressoreita ja regulaattoreita ja letkuja ja tiivisteita ja typpijaamia sun muita, kavi sukeltamassa muutamaan otteeseen ja on nyt sertifioitu open water -sukeltaja. Jee!

19.-23.10. Kuata

Puoliautiolla saarella keskella ei-mitaan ei tapahdu niin paljoa, etta joka paivasta olisi tarinoita. Siispa tiivistetaan hieman.

Asustettiin paikallisten kylalaisten yllapitamassa resortissa (Fidzilla mita tahansa turistimajoitusta kutsutaan tuolla nimella; ei siis oltu millaan Turtle Islandilla ja maksettu 4000 USD yolta), jossa puitteet ovat melkoisen askeettiset ja jossa eletaan "Fiji time" - minnekaan ei ole kiire, koska mitaan tekemista ei varsinaisesti ole. Ateriat sisaltyivat majoituksen hintaan, koska lahin McDonald's on aika kaukana eika muitakaan vaihtoehtoja ole. Ensimmainen kylmavesisuihku kirpaisi vahan, mutta siihenkin karaistui pian.

Meidan paivat koostuivat paaasiassa kahdesta osasta: aamupalan ja lounaan valisesta riippumatossa makaamisesta ja lounaan ja paivallisen valisesta riippumatossa makaamisesta. Valilla samoiltiin saaren huipulle ja valilla snorklailtiin ymparoivilla koralliriutoilla ja moikkailtiin meritahtia. Saaren toisella puolella oli autioranta, jonka riuttaa kehuttiin kauniiksi. Sita se olikin, mutta ihastelu loppui lyhyeen kun melkein tormattiin Antin kokoiseen haihin. On jotenkin eri fiilis nahda kasivarren mittaisia haita, joista ammattilainen sanoo niiden olevan vaarattomia, kuin nahda yksi jattikokoinen, josta ei ole ihan taysin varma.

Yhtena iltana kylassa jarjestettiin perinteinen kava-seremonia, jossa meille juotettiin kavan juurista tehtya narkoottista litkua. Tytoille tarjoiltiin ensin, etta ne saatiin lahetettya pois nauttimaan perinteinen sormin syotava fidzilainen ateria. Kun paikalla oli enaa miehia, kylan paallikko kertoi, mita varten kavaa oikeasti juodaan: "When the women are gone, we tell two stories: one is the rugby and the other is the pussy".

18.10. Kansainvalinen ilmatila - Nadi - Kuata

Saavuttiin Fidzille viidelta aamulla ja turvauduttiin paikalliseen apuun majoitusten ja venekuljetusten buukkaamisessa. Kahden tunnin myrskyisan ja pahoinvointia aiheuttavan lauttamatkan jalkeen meidat lastattiin pikkuiseen prutkuun ja siita Kuata-nimiselle resortille Yasawa-saarten etelapaahan. Ei ihan alytty pukeutua asianmukaisesti Losista lahtiessa: fidzilainen pikku-ukkeli kantoi Antin reppuselassa veneesta rantaan, etteivat nahkakengat mene pilalle.

17.10. Kansainvalinen ilmatila

Elettiin tata paivaa kolmisen tuntia ennen kuin ylitettiin paivamaararaja. Omituista.
...paiva kului torkkuessa ja katsellessa leffoja pienelta naytolta. Tiina joi lasillisen vetta ja Antti enimmakseen nukkui.