16.10. Los Angeles - kansainvälinen ilmatila

Meillä ei oikein riitä aivokapasiteetti kansainvälisen päivämäärärajan hahmottamiseen: lähdetään Losista torstaina ja ollaan perillä Fidzillä huomisaamuna, mikä ei kuitenkaan ole perjantai vaan lauantai. What?

4677 kilometria asfalttia, 4 osavaltiota, 9 majapaikkaa ja 18 päivää ja lukematon määrä hampurilaisia oli roadtripin saldo. Seuraavat blogikirjoitukset tulevat todennäköisesti marraskuun puolella, kun Fidzillä ei kuulemma ole wlania ihan kaikkialla käytössä.

15.10. Los Angeles

Päivä meni aamusta iltaan lähtövalmisteluja tehdessä, eivätkä autosta puhjennut rengas ja postitoimiston pommiuhkaus auttaneet asiaa. PT Cruiser vaihtui valkoiseen; mehän ei renkaita vaihdeta kun kerran palvelusta maksetaan... Yritettiin turhaan saada tehtyä hotellivarausta Fidzille, mutta näyttää siltä että seikkailumielelle tulee taas käyttöä.

14.10. L.A. - San Diego - L.A.

Menomatkalla odotettiin 2 tuntia moottoritiellä, että ympärillä riehuvaa metsäpaloa saatiin suitsittua tarpeeksi tien uudelleenavaamista varten. Radiosta kuuluva kuvernööri-terminaattori-Schwarzeneggerin hätätilapuhe herätti tahatonta hilpeyttä. San Diegossa mentiin eläintarhaan katsomaan pandoja, gorilloja, käärmeitä ja norsuja. Kaikki kauhean söpöjä. Illalliseksi syötiin vihdoinkin reissun ekat sushit.

13.10. Los Angeles

Huvipuistopäivä! Testattiin kaikki Six Flags Magic Mountainin vuoristoradat ja oltiin taas kuin lapset karkkikaupassa. Varmaan suurin osa päivästä kului pää alaspäin roikkuen. Parhaat ridet (Superman the Escape!) piti käydä kolme kertaa läpi. 7 tuntia puistossa meni kuin siivillä.

12.10. Los Angeles

Santa Monica Blvd, jolla asustetaan, on kaupungin homointa aluetta. Vietiin pyykit Pride Cleanersille, ja ollaan hyvin pienessä vähemmistössä kun kävellään siellä sateenkaarilippujen alla. Etsittiin koko ilta nettikahvilaa ja printteriä. Lopputulos: $24/h, auts.

11.10. Los Angeles

Järjestettiin fanitapaaminen blogin uskollisimmalle lukijalle, Sallalle. Kaikki jotka Sallan tuntevat arvannevat miten siinä kävi. Otettiin vähän viiniä, käytiin syömässä ja jatkettiin Whiskey-a-Go-Go -diskoteekkiin ottamaan pari lisää. Soitettiin Sunset Stripiltä railakas sillispuhelu Suomeen. (Huom: tätä tekstiä on sensuroitu vanhempien silmille sopivaksi.)

10.10. San Luis Obispo - Los Angeles

Saatiin West Hollywoodista venäläisen vanhainkodin hajuinen huone motellista, jonka huoneessa 32 Jim Morrison aikoinaan majaili. Ei olla enää autiomaassa: 10 km matka Venice Beachille ja takaisin vei 3 tuntia perjantai-illan ruuhkassa. Ostettiin Glade Powder Fresh -ilmanraikastinta aseeksi pinttynyttä tupakanhajua vastaan.

9.10. San Francisco - San Luis Obispo

Kaytiin San Juan Bautistassa 1700-luvun lopulla perustetulla lahetysasemalla. Sattumoisin sekin oli Vertigon kuvauspaikkoja. Jee. Ajettiin myos Steinbeckin kirjoissaan kuuluisaksi tekeman Montereyn ja Cannery Row'n lapi, nama puolestaan Tiinan mieliksi. Tyynenmeren rantaviivaa mukaileva 1-tie on mielettoman hieno; kalliot putoavat parhaillaan 100 metria alla vaahtoavaan mereen.
San Luis Obispon maalaismarkkinoilta saatiin vihdoin lihaisia ja rasvaisia grillattuja ribseja, joita Wellingtonin tilalta hankittu Zinfandel (onko kukaan kuullutkaan tommoisesta rypaleesta Suomessa?) saesti mainiosti.

8.10. San Francisco

Mentiin lounaspiknikille Muir Woodsin punapuumetsaan katselemaan tuhatvuotisia jattilaisia. Jaljitettiin Antin mieliksi Vertigon kuvauspaikkoja. San Franciscon sumu on ihmeellinen: yhtakkia Golden Gaten alta voi tuprahtaa paksu sumupatja joka peittaa koko lahden ja yhta akkia se taas haihtuu pois. Nautittiin illalliseksi kyljykset ja hampurilaiset aidossa jenkki-dinerissa.

7.10. San Francisco

Sita tietaa olleensa onnistuneella lomalla, kun on viettanyt paivan vankilassa! Kaytiin siis Alcatrazissa turistikierroksella. San Francisco on ihana kaupunki: kompakti, kaunis ja mystinen.

6.10. Santa Rosa - San Francisco

Herättiin 5:30 siihen, että naapurin ovelta kuului BANGBANGBANG*: "Open up, it's the Santa Rosa Police!" Salakuunneltiin verhojen välistä erittäin Cops-tyylistä huumeratsiaa. Viereisessä huoneessa oli ilmeisesti käytetty muutakin kuin deodoranttia ja hammaslankaa.
Päivällä vertailtiin Sonoman viinejä tilojen tastingeissä. Tai Tiina vertaili ja Antti ajoi. Illalla saavuttiin San Franciscoon ja ajeltiin mäkiä ylös ja alas.

5.10. Merced - Santa Rosa

Piknik-ostoksilla kaupan kassa ihmetteli meitä: "People don't come to Merced for vacation, they go to Finland for vacation." Mutta me ollaankin seikkailijoita, haa! Ajettiin Wine Countryyn Napan ja Sonoman laaksojen läpi. Motelli Santa Rosassa vaikutti oikein viihtyisältä siihen asti, kunnes...

4.10. Cedar City - Merced, California

Ajettiin 1000 km Utahista Nevadan läpi Kaliforniaan. Tärkeimmät maamerkit matkan varrella olivat janoon kuolleet lehmät ja yhden talon muodostamat kylät sadan mailin välein; nähtiin myös aitoja redneck-bensiksiä: "Lotto. Guns. Ammo. Beer." Yosemiten kansallispuistossa Sierra Nevadan vuoristossa satoi lunta, ja kunnon suomalaisturistitapaan päädyttiin lumisotasille sandaaleissa.

3.10. Grand Canyon - Cedar City, Utah

Oltiin aamulla kukonlaulun aikaan kanjonin laidalla valmiina aamupaivareippailuun. Tehtiin neljan tunnin haikki mielettomissa maisemissa alas ja ylos kanjonin etelalaitaa. Loppupaiva meni ajaessa Utahin puolelle pitkin pienempia maisemateita. Ajettiin kuutisen tuntia 3-4 kilometrin korkeudessa maisemien vaihdellessa autioista aavikoista ja eramaista vehreisiin mantymetsiin ja punakeltaisiin koivikoihin. Paivan elainbongaussaldo: vuorivuohia (tai joku sinne pain, kukaan muukaan Grand Canyonilla ei tuntenut niita elukoita), kojootti, kolme peuraa tiella auton keulan edessa ja laumoittain aaseja, muuleja, hevosia, lehmia ja lampaita. Oltiin kuin pikkulapset karkkikaupassa.
Cedar Cityssa, mihin tultiin villisti ja vapaasti ilman hotellivarausta, on jotkut helvetin shakespearekarkelot (!?) ja oltiin aika kiemuralla ennen kuin loydettiin intialaismiehen tienvarsimotellista kohtuuhintainen huone.

2.10. Las Vegas - Hoover Dam - Grand Canyon

Mietittiin pitkaan, miten Hoover Damia paasee katsomaan ja paljonko se maksaa, kunnes matkalla Grand Canyonille huomattiin ajavamme sen yli. GPS on aika ajoin ollut suureksi avuksi; valilla sen ohjeet suoralla tiella taas ovat luokkaa: "Kaanny ympari heti kun mahdollista, ja sitten, kaanny ympari heti kun mahdollista." Tiina on myos oppinut imitoimaan Nokian GPS-tatia taitavasti. Ei oikein tunnettu viela USA:n matkustuslogiikkaa ja paadyttiin maksamaan ylihintaa seka hotellista etta bensasta, kun ajettiin liian lahelle Grand Canyonia yoksi.

1.10. Las Vegas

Kaytiin Antin mieliksi Stripin toisessa paassa Circus Circuksessa (kts. Fear and Loathing in Las Vegas ja Diamonds are Forever). Makoiltiin altaalla ja kerattiin energiaa viimeista iltaa varten. Saatiin liput puoleen hintaan MGM Grand -hotellin Crazy Horse -showhun ja paastiin katsomaan vahapukeista kabareetaidetta. Katsottiin viimeiset suihkulahdeshowt ja ihmeteltiin viela ketjupolttajauhkapeliaddiktimummeleita.

30.9. Las Vegas

Hassu sattuma: hotellin lounasbuffetin tarjoilija tunnisti suomalaisen sukunimen ja kertoi JOENSUULAISESTA kirjeenvaihtotoveristaan. Mualima pieni paekka on...
Vegas on niin overipaikka, ettei paremmasta valia. Kaikesta on ylitarjontaa. Puhelinluettelon keltaisista sivuista 100 tarjoaa "entertainersejen" eli paikallisten prostituoitujen palveluja, samoin kuin jokainen kadulla vastaantuleva latino.
Stripin hienoin hotellin on ehdottomasti Bellagio (kts. Ocean's Eleven), jonka edustalla olevasta jarvesta nousee puolen tunnin valein torkean hieno musiikkiin sovitettu suihkulahdeshow. Hakkaa kaikki maailman ilotulitukset yhteensa mennen tullen. Meidan hotelli on Luxor, jattilaismainen musta pyramidi, jonka edessa on sfinksi. Pyramidin huipulla on maailman tehokkain valonheitin, joka nakyy avaruuteen asti. Loydetaanpahan illalla takaisin hotellille, jos ollaan "pelattu" vahan liikaa.

29.9. Los Angeles - Las Vegas

Ensimmainen road trip -patka. Syotiin Barstow'ssa (in the middle of the desert) parhaat ikina burgerit kunnon jenkkityyliin, fiilisteltiin Mojaven autiomaata ja yli sataa fahrenheit-astetta, shoppailtiin outleteissa itsemme Vegas-kuosiin ja ajettiin kuusi tuntia Sin Cityyn. Illalla viritettiin itsemme tunnelmaan pelaamalla viiden sentin pokerikoneita ja nauttimalla kasinoiden pelaajille tarjoamia cocktaileja.

28.9. Mexico City - Dallas - Los Angeles

Toinen etappi alkoi. Selvittiin maahan rasittavien turvatoimien jalkeen. Imigraatiosta paastiin sentaan kuin koira verajasta kaikkien epailyttavien meksikolaisten valissa. Tavaratkin tulivat perille oikeaan aikaan. Saatiin auto ja loydettiin hotelli, seuraavat 18 paivaa ajellaan sopolla sinisella Chrysler PT Cruiserilla. Tai Antti ajaa ja Tiina nukkuu. Fiilisteltiin alkavaa roadtrippia (tiematkaa, toim. huom.) ja soitettiin nettipuhelut ikavissaan karvisteleville vanhemmille.

27.9. Mexico City

Viimeinen paiva Meksikossa. Hankittiin uusia vaatteita rikkinaisten tilalle, etta paastaan Jenkeissa maahan. Meksikoa tulee ikava. Jai nahtavaa seuraavallekin reissulle.

26.9. Mexico City

Lucha libre! Woohoo! Otettiin tequilat ja mentiin Arena Mexicolle katsomaan kaikkien viihteenlajien aitia. Kokemus oli sanoinkuvaamaton: hyvat jatkat heittelivat pahoja (mm. natsihahmo Vangellys ja metroseksuaali Rey Bucanero) ulos kehasta ja hyppasivat ringista kolmoisvoltilla paalle. Valilla pahat pojat kayttivat likaisia temppuja ja yhdessa erassa hyvisten tappio sinetoitiin potkaisemalla vihreaksi apinaksi pukeutunut maskottikaapio ulos ringista. Luitte oikein. Siis 2-metrinen natsi potkaisee puolustuskyvyttoman 60-senttisen OIKEAN kaapion eturiviin. Ensi kerralla pakko paasta ringsidepaikoille!
Nyt ymmarretaan Meksikoa hieman paremmin.

25.9. Mexico City

Kaytiin Teotihuacanilla katsomassa atsteekkien kaupunkia ja kivuttiin 70 metria maailman kolmanneksi korkeimman pyramidin, Piramide del Solin, huipulle. Vahanko ollaan kovia. Mexico City tuntuu kolmen viikon tauon jalkeen leppoisalta, turvalliselta ja kotoisalta metropolilta.

24.9. Cancun - Mexico City

Treidattiin 24-tuntinen bussimatka kahden tunnin samanhintaiseen lentoon, vaikka Meksikon bussilinjoissa ei sinansa ole ollut mitaan moitittavaa (kiitos ADO!). Mexico Cityssa paivan tarkein missio oli saada liput perjantai-illan lucha libreen. Onnistuttiin.

23.9. Cancun

Yovyttiin tosiaan Cancunin oikeassa keskustassa, ei spring break -turistihelvetissa Zona Hoteleralla. Otettiin kuitenkin mielenkiinnosta paikallisbussi hotellialueen toiseen paahan, etta paastiin Karibianmeren rannalle viela kerran. Meksikon lain mukaan kaikki rannat ovat julkisia, mutta mikaan ei esta okyresortteja olemasta rannalla kylki kyljessa ja estamasta paasyn rannalle. Kaveltiin silti rantaa pitkin eteenpain ja luikittiin loppujen lopuksi muina miehina luksus-Marriotin allasalueen ja aulan lapi takaisin tielle.
Cancunin rannat ovat vissiin olleet melko lailla upeampia ennen kuin hurrikaani Wilma huuhteli suurimman osan mereen 2005.