22.9. Havanna - Cancun

Lento koostui noususta ja laskusta. Siis sellaisella lyhyella tavalla. Cancunissa kummankaan luottokortti ei toiminut hotellissa, mista nousi paniikki, minka seurauksena huoneeseen paastyamme joimme pullollisen vetta ja kaytimme yhden pyyhkeen ja saippuan ennen kuin alysimme, etta huoneessa olevat kengat, partakone, virvoitusjuomat ja putkikassit eivat valttamatta kuulu budjettihotellin standardivarustukseen. Antti laittoi vaatteet takaisin paalleen melko akkia ennen kuin vaihdettiin huonetta. Luottokortitkin olivat lopulta ok.
Jannaa, miten kotoisalta Meksiko ja kaikki ihana kaupallisuus tuntuvat Kuuban seikkailun jalkeen. Hyvaa ruokaa osaa taas arvostaa.

21.9. Havanna

Rahan kerjaaminen on viela helppo ohittaa niinkuin kaikki muukin hihassa roikkuminen ja bonhomius. Sen sijaan se, etta joku tulee ruokapaikan aidalle pyytamaan annoksen tahteita ja kaataa ne paidanhelmaan kotiin vietavaksi, on aika riipaisevaa. Kaymatta muissa Karibian saarivaltioissa on paha verrata taloudellista tilannetta, mutta Kuubassa ainakaan kaikilla ei taida menna ihan hyvin.
Illalla nautittiin rommia Maleconin muurilla ja katseltiin auringonlaskua ja veteen loikkivia pikkulapsia. Ei tosin siina mielessa, silla "Guia la Habana":ssa sanotaan, etta "Adults of any nationality whichare found involving under 16 in any act that could damage their physical or mental integrity receive the most severe sentences in the criminal legislations in force." Hyi olkoon.

20.9. Havanna

Vinkkeja Kuubaan matkustaville:
1. Jos ehdottomasti tarvitset jotain, tuo se mukanasi. Harvassa olevien kauppojen hyllyt ovat enimmakseen tyhjillaan. Varmasti myynnissa on vain kekseja, rommia ja Nacional -limutolkkeja.
2. Jos olet nirso ruuan suhteen, ala matkusta Kuubaan. Parasta, mita ollaan loydetty tahan mennessa, on tuoreet perunalastut ja mojitot. Ruoka on lahes poikkeuksetta rasvassa paistettua kanaa ja riisia, tilasit sitten mita tahansa.
3. Jos pidat rommista, matkusta Kuubaan. Mojitot ja Cuba libret ovat ihania ja halpoja.
4. "Kovaa valuuttaa" ovat nykyisin vaihdettavat pesot, ei enaa dollarit. Tama mahdollistaa raikean kaksoishinnoittelun, jonka perusteella turistit yllapitavat muuten horjuvaa taloutta.
5. Laskun loppusumma ei ole millaan tavalla yhteydessa tilattujen ruokien hintoihin. Se voi olla yhta hyvin enemman kuin vahemman. Vaikka Kuubassa ilmeisesti on sataprosenttinen lukutaito, ei kattava koulutus taida sisaltaa matematiikan perusteita. Don't get it.
6. Kuubassa on turvallista. Poliisi joka kadun kulmassa ja turismin merkitys kansantaloudelle takaavat äässin seiffeyden.

19.9. Havanna

Havanna on kaunis kaupunki. Kilometrien mittainen Malecon-rantakatu nayttaisi olevan paikallisten suosituin ajanviettopaikka. Pitaa ehka ostaa vettakin halvempaa rommia ja kayda muurille katselemaan auringonlaskua. Harmi, etta kumpikaan meista ei polta; parhaiten tarjolla oleva kauppatavara tuntuu olevan pimeasti myytavat sikarit. Oikeasti, missa tahansa muualla rantakatu olisi tupaten taynna kaiken maailman helppoheikkeja. Havannassa sen ovat vallanneet kalastajat ja nuoret parit.

18.9. Playa del Carmen - Havanna

Kauheasti ihmeteltavaa. Maksetaanko Kuubassa veroja? Jatetaanko tippia? Mista paikalliset ostaa ruokansa? Mita hintaa paikalliset maksaa? Miten kahden valuutan systeemi voi toimia? Tehdaanko taalla paljon itsemurhia? Mita kuubalaiset itse ajattelee systeemistaan? Alyaako Fidel, etta kaikki ei ole ehka mennyt ihan putkeen?

Hallituksen turistiesitteessa lukee mm. seuraavaa:
"Cuba is a major world power in sports."
"Life expectancy at birth is 75,2 years."

Mainosten sijasta kaduilla lukee mm. seuraavaa:
"¡Hasta la victoria siempre!"
"¡De la virtud se hacen los pueblos!"

17.9. Playa del Carmen/Tulum

Tehtiin paivaretki mayojen myohaisen kauden raunioille Tulumiin. Upean paikasta teki sen sijainti uskomattoman turkoosin meren aarella kohtalaisen vaikuttavien kallioiden laella. Kaupunki on rakennettu vuoden 1200 jalkeen ja ollut kaytossa viela 1800-luvulla heimosotien aikaan, joten historialliselta kantilta vaikuttavuus jai vahaisemmaksi. Tulumin raunioitten toinen erikoisuus oli joka kalliolla kollottelevat pienen krokotiilin kokoiset hirmuliskot, jotka ei kumma kylla enaa hetkauttanut parin ensimmaisen jalkeen.
Huomenna Kuubaan! Jos ei epailyttaisi jenkkeihin paasy, niin sanoisin melkein: ¡Viva la Cuba libre!

16.9. Playa del Carmen - ¡Viva Mexico!

Meksikon itsenaisyyspaiva! Sen kunniaksi Tiina sai uudet varvassandaalit ja Antti kauankaipaamansa Corona-paidan. Illallispaikan happy hour paasi yllattamaan meidat, ja vaaleanpunaiset fresa coladat ja muutama muukin kiva drinkki loysi etsijansa.
Pakko sanoa pari sanaa tasta tinkimisesta: valilla menee hermo. Keskustelu kaupan myyjan kanssa jostain kaulakorusta:

-How much do you want for this?
-Cuanto cuesta este? (apupoika kysyy kauppiassedalta)
-Ocho (kauppiasseta vastaa)
-It is ten dollars, but for you, lovely lady, only eight dollars!

Ei voi kun nauraa.

15.9. Playa del Carmen

Paadyttiin jaamaan tanne siihen asti, kun lahdetaan Kuubaan. Paiva meni hajonneitten sandaalien ja bikinien tilalle uusia etsiessa, joskin jenkkidollareitten jatkuva virta nayttaa nostaneen hintatason sen verran korkealle, etta neula ja lanka sai toita. Kelloteltiin rannalla kirkkaanturkoosin meren aarella ja paiviteltiin brittituristeja.

14.9. Playa del Carmen

Playa del Carmen nayttaa olevan ilmeisen suosittu turistipaikka. Paakadun varrella myydaan kaikkea mahdollista kraasaa seka oaxacalaisia kasitoita viisinkertaiseen hintaan. Taksikuskit nayttavat myos olevan keskivertoa yrittajahenkisempia: joka kadun kulmassa tarjotaan kyydin lisaksi "E? Weed? Blow? What do you need?".

13.9. Caye Caulker - Belize City - Chetumal - Playa del Carmen

Kolmen eri kulkuneuvon ja 12 matkatunnin jalkeen saavuttiin vilkkaaseen ja Belizen jalkeen todella moderninnakoiseen Playa del Carmeniin. Katsastettiin kaksi karmean rahjaista ja ylihintaista majapaikkaa ja juuri kun toivo alkoi hiipumaan, loydettiin upea hotelli erittain kohtuulliseen low season -hintaan ja paatettiin saman tien jaada kahdeksi yoksi.

12.9. Caye Caulker

Tiinan snorklauspaiva! Belizen ja Yucatanin niemimaan edustalla on ilmeisesti maailman toiseksi suurin koralliriutta, joka houkuttaa melkoiset maarat sukeltajia. Ja kun ei ole sertifioitu siihen touhuun, niin tuli tyytymani koyhan miehen versioon. Paivan listalla oli barracudoja, mureenoja, merikilpikonnia, nurse sharkeja (suomennos uupuu) ja paholaisrauskuja. Retki tapahtui purjeveneella ja kotimatkalla luontevaan belizelaistapaan tarjottiin tuikeaa rommiboolia.
Kotiin palatessa mokin kuistilla odotti 40-senttinen kotilisko. Viimeisen illan kunniaksi syotiin hummerinpyrstoja lihavan kokin tynnyrigrillista.

11.9. Caye Caulker

Meidan majapaikkamme rannalla paivysti rasistinen vartijakoira. Paastiin hyviin valeihin sen kanssa, kun Antti tervehti sita: "Terve, hauva". Ollaan samalla puolella sen kanssa. Sen sijaan kaikki rannan lapi kavelevat tummaihoiset miehet sai arean haukunnan peraansa. Paiva meni palmujen alla polttavaa aurinkoa valtellessa ja ilta rommicocktaileja nauttiessa.

10.9. Caye Caulker

Oltiin uittamassa varpaita maidonlampimassa Karibianmeressa ja tutustumassa paikalliseen Belikin-olueen, kun viereiselta laiturilta kuului selvalla suomenkielella: "Tiesittekste etta talla puolella saarta on krokotiileja?" Caye Caulker menetti ihan hitusen koskemattoman paratiisin leimastaan. Saarella tosiaan asuu pysyvasti satakunta ihmista ja turisteja silloin talloin muutama kymmenen.

9.9. Chetumal - Belize City - Caye Caulker

Aamulla kavaistiin netissa katsomassa, miten Belizeen oikein paasee. Tunti myohemmin oltiinkin jo hikisessa vanhassa jenkkikoulubussissa kohti Belize Citya. Matkaseurana meilla oli varsinaisia friikkeja: joko Belizeen vetaytyneita amerikkalaisia hillbilly-homomiehia (Antin tulkinta) tai sitten TODELLA pelottavia ja jumalaapelkaavia ja naisia vihaavia amisheja. Tiinan oli pakko vaihtaa paikkaa pois niitten polttavan katseen tulilinjalta.
Belize Cityssa saatiin opetus kulttuurieroista, luonteva suomalainen epaluuloisuus ja varautuneisuus sai heti nenilleen: "Hey mon, iz Belize, people is friendly here!"
Ainakin nopean lapikavelyn perusteella Belize City vaikutti mainettaan paljon letkeammalta paikalta.
Viela 45 minuuttia vesitaksissa ja saavuttiin Caye Caulkerille, wannabe-Jamaika -saarelle, jonka ainoat kulkuvalineet on polkupyoria ja golfkarryja. Ja siella ei siis golffata.

8.9. Villahermosa - Chetumal

Trooppisen hikiseen Villahermosaan saavuttuamme meita odotti viela 8-tuntinen taipale Belizen rajalle Chetumaliin. Bussit onneksi on taalla tehokkaasti ilmastoituja, valilla liiankin kanssa. Yksitoikkoisen ja Tiinan osalta matkapahoinvointilaaketokkuraisen matkan keskeytti vain kolme military checkpointtia. On aika janna tunne herata kesken unien siihen, etta nuori sotilas maastopuvussa ja rynnakkokivaari sylissa kaskee kaikki matkustajat ulos keskelle ei-mitaan helvetilliseen kuumuuteen jonnekin sademetsan tyyppiseen esittelemaan matkatavaroita. Aseiden ja huumeiden sijasta mielenkiintoisin loydos oli likaiset alusvaatteet ja otsalamppu.
Huomattiin tulleemme Karibianmeren rannalle: Chetumalissa meita odotti trooppinen ukkosmyrsky.

7.9. Oaxaca de Juarez - Villahermosa

Kaytiin ihastelemassa vajaat 3000 vuotta vanhoja zapotec-intiaanien (ei siis toltec-intiaanien, niinkuin tassa aikaisemmin luki, koska sellaisia ei ilmeisesti ole olemassakaan) rakentamia palatseja Monte Albanilla Oaxacan kupeessa. Pidempaankin olisi voinut olla, mutta reipas syyssade pakotti vetaytymaan kaupunkiin hyvissa ajoin. Illalla hypattiin bussiin HC-turvatoimien jalkeen: bussiin mentiin metallinpaljastimien ja turvatarkastuksen jalkeen, minka lisaksi kaikki matkustajat (potentiaaliset bussiryostajat ja zapatistasissit siis) videokuvattiin ja kuski teki viela monenkertaiset ristinmerkit. Levollinen olo lahtea 12-tuntiselle yotaipaleelle.

6.9. Oaxaca de Juarez

Lepopaiva. Tultiin loppujen lopuksi siihen tulokseen, etta vahemman on enemman ja paatettiin jattaa Tyynenmeren rannikko ja Guatemala valiin talla reissulla. Sen sijaan hankittiin bussiliput aina Belizen rajalle asti.

5.9. Oaxaca de Juarez

Shoppailupaiva! Tiina sai imperialistisen olkihatun ja Antti pullollisen Mezcalia, jossa on mato. Maisteltiin myos Oaxacan suurinta herkkua, rapsakan chilisia heinasirkkoja. Suolisto voi toistaiseksi hyvin, terveisia Sallalle.

4.9. Mexico City - Oaxaca de Juarez

Bussimatka Oaxacaan kesti seitseman tuntia ja korvat pysyivat lukossa koko matkan. Sita jotenkin kuvittelee, etta vuoristo on yhta kuin vuori tai pari, mutta tuolla valilla kartastojen topografiset ruskeat saivat ihan uutta syvyytta (tai korkeutta, eh). Perilla loydettiin kiva majapaikka ja syotiin vahan hienommin, etta saatiin Tiinan matkakiukku pois.

3.9. Mexico City

Herattiin 3.30 pirteina kuin peipposet ihmettelemaan, etta mitahan tassa nyt tekisi, kun loppu kaupunki heraa vasta kymmenen-yhdentoista korvilla. Ei ole helppoa sulautua joukkoon ja nayttaa ei-turistilta, kun on vaalea ja paria paata paikallisia pidempi. Kaikki kiitos cityn metrosysteemille, saatiin bussiliput Oaxacaan hankittua ja paastiin siina sivussa tutustumaan Frida Kahlon taloon. Samoilta seuduilta loytyi myos kaupungin ainoa rauhallinen paikka, ihana varjoisan vehrean tyynen rauhallinen aukio ja lahistolla Antin riemuksi meksikolainen Wal-Mart.

2.9. Mexico City

Opaskirjaa etsiessa tuli vahingossa koluttua keskustan tarkeimmat nahtavyydet, mika alyttiin vasta kun oltiin tuntikausien etsinnan jalkeen saatu se opaskirja kayttoon. Zocalot ja Diego Riveran muraalit saatiin pois to do -listalta. Syotiin mahat tayteen kiinalais-meksikolaisessa buffetissa ja nukahdettiin ennen iltaseitsemaa, jetlagisia pikkulapsia kun ollaan.

1.9. Helsinki - Mexico City

Ehka on mennyt jotain pieleen, kun heti lentokoneesta ulos astuessa alkaa kaksin kasin pitamaan laukuista kiinni ja pelkaamaan ryostomurhaajia ja sarjaraiskaajia. Tulee aika rankat muutama kuukautta, jos ei luota kehenkaan eika mihinkaan. Mexico City on 26 miljoonalla asukkaallaan (oikeasti kait n. 50 miljoonaa) suht hengastyttava paikka.