11.12. Bangkok
Vikan päivän kunniaksi oltiin jumissa edellisen illan massiivisesta urheilusuorituksesta eikä oikein saatu aikaiseksi mitään järkevää. Ostettiin lisälaukku, että saatiin kaikki ostokset pakattua, nukuttiin pitkät päiväunet ja Antin miehinen ylpeys antoi periksi sen verran, että käytiin kasvohoidossa taputeltavana.
10.12. Bangkok
Käytiin viimeisissä sovituksissa räätälimme Mr. Pinkyn luona. Maestro on onneksi työnsä laadun suhteen hieman kunnianhimoisempi, kuin ne Vietnamin kääpiönaiset. Saatiin nippu käyntikortteja Suomessa jaettavaksi!
Pidettiin 101 päivän bileet ja mentiin hohtokeilaamaan, koska siellä oli keskustan halvin kalja. Pelattiin kuusi surkeaa kierrosta, mutta tultiin hyvään kekkuliin kyllä, minkä lisäksi keilaamista hankaloitti meidän nakkisormet, jotka ei mahtuneet pallojen pikkuriikkisiin reikiin.
Pidettiin 101 päivän bileet ja mentiin hohtokeilaamaan, koska siellä oli keskustan halvin kalja. Pelattiin kuusi surkeaa kierrosta, mutta tultiin hyvään kekkuliin kyllä, minkä lisäksi keilaamista hankaloitti meidän nakkisormet, jotka ei mahtuneet pallojen pikkuriikkisiin reikiin.
9.12. Bangkok
Ajeltiin bussilla katsomaan Bangkokin travellerghettoa, Khao San Roadin aluetta, eikä tykätty. Koko alue on keskittynyt palvelemaan turistien tarpeita eikä monestakaan jutusta pysty edes päättelemään, missä päin maailmaa on.
Meillä tuli 100 päivää reissussa täyteen, minkä kunniaksi piti juhlia, muttei jaksettu.
Meillä tuli 100 päivää reissussa täyteen, minkä kunniaksi piti juhlia, muttei jaksettu.
8.12. Bangkok
Junamatka kesti 15 tuntia. Ja sen jälkeen meni vielä tunti tapellessa taksikuskien kanssa ennen kuin saatiin kyyti keskustaan, mistä löydettiin hotelli ihan ässäpaikalta. Illalla odoteltiin ruokaa tyylikkäällä 5th Avenue Food Courtilla, kun kesken kaiken katosta putosi HIIRI. Tilanteessa oli hyvät farssin ainekset, kun taustalla soitti jousikvartetti ja paikallinen tarjoilija potkaisi hiiren paniikissa suoraan meitä kohti ja me loikattiin metri ilmaan. Hiiriraukka.
7.12. Vientiane - Nong Khai, Thaimaa
Aamulla siirryttiin ensin bussilla rajan yli Thaimaan puolelle ennen kuin saatiin hankittua liput illaksi junaan. Oltaisiin haluttu sikailla ja saada oma ensimmäisen luokan yksityinen hytti, mutta jouduttiin tyytymään arvollemme täysin sopimattomiin toisen luokan makuupaikkoihin. Ajeltiin edestakaisin tuk-tukeilla ja tapettiin aikaa.
Junan vaunussa oli muutama kymmenen verhoilla eroteltua makuupaikkaa ja ärsyttäviä turisteja. Gintonic + matkapahoinvointilääke -> kymmenen tunnin yöunet silti.
Junan vaunussa oli muutama kymmenen verhoilla eroteltua makuupaikkaa ja ärsyttäviä turisteja. Gintonic + matkapahoinvointilääke -> kymmenen tunnin yöunet silti.
6.12. Vientiane
Viimeinen paiva ennen Thaimaahan paluuta. Antti osti itselleen paikallista kahvia pitkallisen tutkimustyon ja hintavertailun perusteella... siihen se paiva sitten menikin. Rauhallinen ja aurinkoinen Vientiane (mannaa Vietnamin kaaoksen ja monsuunisateiden jalkeen) piti meita pauloissaan loppujen lopuksi viisi paivaa.
5.12. Vientiane
Kierreltiin markkinoita matkamuistojen perassa. Istuttiin iltaa Mekongin ylle kaartuvalla terassilla ja ihailtiin auringonlaskua.
4.12. Vientiane
Ruuasta: rapeat ja kuumat aamiaispatongit, makea ja taytelainen laosilainen kahvi, tuoreista hedelmista tehdyt pirtelot, sticky rice sormin kaislakorista syotyna, kermaiset curryt, rapeat ja rasvaiset kevatrullat, lapikuultavat ja limaiset vermicellinuudelit, Beerlao 0,64 litran pulloissa... Me pyoritaan taalta takaisin Suomeen (koska ollaan liian laskeja lentokoneeseen).
3.12. Vientiane
Vaihdettiin spontaanisti majapaikkaa, kun ensimmaisen hotellin hinta pompsahti 30% ensimmaisen yon jalkeen... Ihan vallantunne, kun saa aanestettya jaloillaan. Meitahan ei kuseteta :)
Makoiltiin vastapaisen luksushotellin uima-altaalla ja leikittiin olevamme rikkaita.
Makoiltiin vastapaisen luksushotellin uima-altaalla ja leikittiin olevamme rikkaita.
2.12. Vientiane
Bussi oli jaatavan kylma ja sammui tien varteen yon mittaan nelja tai viisi kertaa, joista jokainen oli helpotus ilmastoinnin mennessa hetkeksi pois paalta. Perilla Vientianessa etsittiin hotellia aamun sarastaessa ja hammasteltiin Laosin rauhallisuutta: mistaan ei kuulu tootin toottia, kadun saa ylitettya pelkaamatta henkensa edesta eika kukaan tule tokkimaan patongeilla tai millaan muullakaan.
1.12. Hue - Savannakhet, Laos
Lahdettiin Huesta kukonlaulun aikaan Sepon matkatoimiston bussilla (ks. kuva) ja vaihdettiin busseja Dong Hassa, jossa myyjamummelit tokkivat meilta kasivarret mustelmille patongeilla bussin avonaisten ikkunoiden lapi.
Etukateen pelatty bussimatka Laosiin osoittautui ihan miellyttavaksi kokemukseksi, ja osattiin jopa olla tarpeeksi skarppeina rajalla ja jatettiin dollarin suuruiset "stamping feet" maksamatta. 11-tuntisen matkan jalkeen Savannakhetissa todettiin, etta tama kyla on nahty ja jatkettiin samantien matkaa yobussilla Vientianeen.
Etukateen pelatty bussimatka Laosiin osoittautui ihan miellyttavaksi kokemukseksi, ja osattiin jopa olla tarpeeksi skarppeina rajalla ja jatettiin dollarin suuruiset "stamping feet" maksamatta. 11-tuntisen matkan jalkeen Savannakhetissa todettiin, etta tama kyla on nahty ja jatkettiin samantien matkaa yobussilla Vientianeen.
30.11. Hoi An - Hue
Saavuttiin Hueen puoliltapaivin ja valittomasti bussista noustuamme kimppuun hyokkasi vahintaan 150 tuhatta erilaista haslaajaa, tuktuk-kuskia, hotellin touttia tai muuta kaupittelijaa. Ilman jatkuvaa hihasta repimista Hue olisi voinut olla sympaattinen kaupunki, mutta nyt meni vahan hermot.
29.11. Hoi An
Paiva kului keskustaa kierrellessa ja mekon sovituksissa ravatessa. Tehtiin kaikki mita keksittiin laadun takaamiseksi: poltettiin koepala silkkia (polyesteri sulaa, silkki palaa), tutkittiin sisa- ja ulkosaumat kahteen kertaan, tarkastettiin napin lavet ja osattiin jopa vaatia kaksoistikkasuta saumoihin. Naiset olivat onnellisia paastessaan meista eroon. Ja vice versa, vaatteitten teettaminen on aarimmaisen uuvuttavaa.
28.11. Hoi An
Hurmaava kaupunki! Hoi An saastyi pommituksilta sotien aikana ja on nyt Unescon maailmanperintokohde. Kaupunki on pullollaan raataleita; joka toinen liike tuntuu olevan jonkinnakoinen rattikauppa. Nain ollen oli pakko teettaa Tiinalle mekko. Visalla maksamista varten Antin piti auttaa 120-senttisia vaatturikaapionaisia generaattorin kaynnistamisessa, mutta sen sijaan onnistui nykaisemaan kaynnistysnarun kokonaan irti. Vaatturikaapionaiset kikattelivat innoissaan: "Too stlong, you too stlong!".
27.11. Nha Trang
Kaytannossa oltiin Nha Trangissa sitten viela kolmaskin paiva (tosi, tosi turhaa), kun bussit pohjoiseen lahtee yota vasten.
Yobussi olikin kokemus (onkohan meilla nyt vahan negatiivinen asenne..): matkustajat ladottiin kahteen kerrokseen kolmeen riviin pitkalleen sankyihin, joissa ei pystynyt oikaisemaan jalkojaan saati kaantymaan. Nykyajan vastinen orjalaivalle. Viiden tunnin unettoman taipaleen jalkeen saatiin itsemme tainnutettua (pikku)pullollisella paikallista ginia.
Yobussi olikin kokemus (onkohan meilla nyt vahan negatiivinen asenne..): matkustajat ladottiin kahteen kerrokseen kolmeen riviin pitkalleen sankyihin, joissa ei pystynyt oikaisemaan jalkojaan saati kaantymaan. Nykyajan vastinen orjalaivalle. Viiden tunnin unettoman taipaleen jalkeen saatiin itsemme tainnutettua (pikku)pullollisella paikallista ginia.
26.11. Nha Trang
Alkaa kysyko, miksi paatettiin jaada Nha Trangiin viela toiseksi paivaksi. Paivan ikimuistoisin hetki oli se, kun kaveltiin illalla paakatua pitkin kissankokoisia rottia kuhisevan roskalajan ohi.
25.11. Nha Trang
Tultiin Vietnamin ykkosrantalomakohteeseen ottamaan aurinkoa keskella monsuunikautta. Nha Trang on myos Vietnamin paras sukelluskohde, yleensa. Nyt nakyvyys sen sijaan on metrista kahteen ja vessanponttokin nayttaa houkuttelevammalta paikalta sukeltaa kuin likaisenruskea Etela-Kiinan meri.
24.11. Saigon
Meilla meni puol iltaa siihen, etta saatiin taksikuski ymmartamaan, etta tahdotaan JU-NA-A-SE-MAL-LE. Train station - ei. Tsuktsuk - ei. Naytettiin paikka kartalta -ei. Junaliput - ei. Yojuna Nha Trangiin oli miellyttava kokemus. Ylasangyissa matkusti mukava vietnamilainen tytto setansa (...) kanssa.
23.11. Saigon
Markkinoilla meihin kaytiin kasiksi. Myyntikulttuuri on ehdottomasti innokkain tahanastisista.. "Miss buy t-shirt?" "What you need sir? What you looking for?"
Kaytiin taas museossa, talla kertaa Vietnamin sodasta kertovassa. Museon vanha nimi, "Museum of Chinese and American War Crimes", kertoo jotain nayttelyiden nakokulmasta. Amerikkalaisten tekemien kiistamattomien sotarikosten lisaksi USA:n sotavankila -osastolla esiteltiin kuin ohimennen myos ikivanhat kiinalaiset kidutusmenetelmat.
Kaytiin taas museossa, talla kertaa Vietnamin sodasta kertovassa. Museon vanha nimi, "Museum of Chinese and American War Crimes", kertoo jotain nayttelyiden nakokulmasta. Amerikkalaisten tekemien kiistamattomien sotarikosten lisaksi USA:n sotavankila -osastolla esiteltiin kuin ohimennen myos ikivanhat kiinalaiset kidutusmenetelmat.
22.11. Chau Doc - Saigon
Paikallisella minibussilla matkustaminen on eksoottinen elamys. KY-pakun kokoiseen autoon tungetaan parhaimmillaan 21 henkea. Bussi pysahtyy aina, kun joku haluaa ulos tai sisalle tai tulee myymaan ruokaa/juomaa/lottokuponkeja/tupakkaa. Pysahtya voi myos ilman mitaan nakyvaa syyta. Tiet ovat kuoppaisia ja aasialaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisena osana kasvojen sailyttaminen. Kun paikalliset, joiden mahat eivat ole tottuneet automatkustamiseen, sitten oksentavat kesken kaiken, remahtaa loppubussi hervottomaan nauruun. Kunnon Jackass-tyyliin pahoinvoinnista karsineet itse yhtyvat ilonpitoon heti kynnelle kyetessaan.
21.11. Phnom Penh - Chau Doc, Vietnam
Matkattiin Mekong-jokea pikkuveneella Vietnamin rajalle. Suomen passilla on hyva matkustaa; toisin kuin melkein kaikki muut, paastiin maahan sujuvasti ilman viisumia. Rajalta seilattiin viela pari tuntia tulvivien riisipeltojen, kelluvien kotien ja vilkuttavien pikkulapsien ohi Chau Dociin.
19.11. Phnom Penh
Kauhea maara mopoja! Ihan kuin oltaisiin tultu Keravalle (tai Liperiin). Kaikilla vauvasta vaariin on oma mopo, joskaan kukaan ei osaa liikennesaantoja. Taalla menee suhteellisuudentaju: tuntuu mielekkaalta tinkia ikuisuus puolen dollarin hintaerosta tuktuk-kuskin kanssa.
Kaytiin Tuol Sleng -vankilamuseossa vanhassa koulurakennuksessa, jossa sijaitsi 1970-luvun lopulla puna-khmerien kidutuskeskus. Maamiinat silpovat ihmisia edelleen ja yksi jos toinenkin vaimo kuljettaa jalatonta miestaan paareilla kerjaten perheelleen elantoa.
Kaytiin Tuol Sleng -vankilamuseossa vanhassa koulurakennuksessa, jossa sijaitsi 1970-luvun lopulla puna-khmerien kidutuskeskus. Maamiinat silpovat ihmisia edelleen ja yksi jos toinenkin vaimo kuljettaa jalatonta miestaan paareilla kerjaten perheelleen elantoa.
18.11. Siem Reap - Phnom Penh
Eka kyykkyvessa ja huljukippo! Nyt ollaan kaukana kotoa :) Phnom Penh on vuonna 2003 ollut maailman kuumottavimpien kaupunkien top10 -listalla, mutta ei taitaisi enaa paasta karkisijoille. Paastiin perille auringon laskiessa ja yli-innokkaat tuktuk-kuskit olivat suurin riesa.
17.11. Siem Reap
Angkorin rauniot! Hindujumalille ja sittemmin Buddhan kunniaksi 1100-luvun tienoilla rakennettujen temppelien ymparilla on aikoinaan ollut miljoonan asukkaan kaupunki, joka nykyisin on viidakon peitosssa ja tunnetaan maailman kahdeksantena ihmeena. Palkattiin kunnon imperialistityyliin oma tuktuk-kuski koko paivaksi kuljettamaan meita raunioilla (oikeasti, kaikki teki niin.. valimatkat on pitkia ja kyyti maksoi $12). Siisteja kivikasoja. Angkor Watin kuuluisa auringonlasku peittyi pilviin, mutta nahtiin sentaan temppelin apinat.
16.11. Bangkok - Siem Reap, Kambodza
Bussi Kambodzan rajalle vei nelisen tuntia, minka jalkeen meita odotti viisuminhankintaan liittyva kusetus ja hitaat ja hikiset rajamuodollisuudet. Kambodzan puolella seuraavalla bussilla kesti kuusi pitkaa tuntia kulkea 180 kilometrin matka pitkin kuoppaista ja tulvivaa tieta. Perilla Siem Reapissa tuktuk-kuskien hyva veli -verkosto yritti viela saada meita kaverimajoitukseen, mutta pysyttiin kovana. Dead Fish Tower oli sita, mita etsittiinkin: vastaanottotyontekija oli oopiumhoyryissa ja hotellin ravintolan nurkasta loytyi allas taynna elavia krokotiileja.
15.11. Bangkok
Loydettiin pitkien etsintojen jalkeen juuri se raatali, mika haluttiinkin eika kenenkaan serkun kaiman naapuri tai tuktuk-kuskin kaveri. Kankaitten ja mallien valinta vei oman aikansa puhumattakaan intensiivisesta ja huolellisesta kopelointivaiheesta, jossa mitattiin kaikki jasenet ja ymparykset kolmeen kertaan. Tiina kavi thaityttojen taputeltavana kasvohoidossa ja jalkahieronnassa sina aikana kun Antti melkein osti kaksimetrisen teras-Predatorin. Matkan porvarein paiva tahan asti.
14.11. Bangkok
Totuteltiin halpaan ruokaan ja Bangkokin vilinaan. Kierreltiin ostoskeskuksia ja paastiin vihdoin katsomaan uusin Bond. Elokuvateatterissa meidat melkein lynkattiin, kun ei heti ymmarretty nousta seisomaan, kun kuningasperhe ilmestyi screenille ja taustalla kuului jotain tilutusta, mika paljastui kansallislauluksi.. Thaimaa 1 - Antti & Tiina 0.
13.11. Sydney - Bangkok
Huomaa, etta aletaan olla voiton puolella, kun 10-tuntinen lento tuntuu lyhyelta eika saapuminen uudelle mantereelle puolen yon jalkeen hetkauta suuntaan tai toiseen. Matkapaivat on jotenkin aina samanlaisia: pakataan mennaan lentokentalle odotetaan lennetaan mennaan hotellille nukutaan. Ei naista ole oikein kerrottavaa.
12.11. Sydney
Kaytiin viela keskustassa (pakkohan se kasvitieteellinen puutarha taallakin oli katsastaa..) ja illalla hyvasteltiin Harry, Colleen, Maddie, Natasha, Mike, Renni, Bree, Kimmo, Diana, Mikaela ja Joshua perheillallisen merkeissa. Istuttiin viela myohaan yohon Pirkon japanilaisen taysihoitolaisen Shintaron kanssa, joka Tiinan poistuttua huoneesta halusi Antin opettavan, miten lansimainen nainen isketaan. "Just be yourself". Onnea vaan tyttoystavan metsastykseen, Shintaro!
11.11. Goulburn - Sydney
Kengurut on niiiiiiin sopoja! Mentiin kotimatkalla Sydneyn laitamilla olevaan koalapuistoon, jossa niita pienia kannisia karvaturreja saa silitella ja hellia. Ja kengurut syo kadesta ja tulee rapsutettavaksi. Tiinankin mielesta siella oli ihan kivaa.
Ilta meni pestessa autoa ja tuulettaessa lainakamppeita Pirkon pihalla.
Ilta meni pestessa autoa ja tuulettaessa lainakamppeita Pirkon pihalla.
10.11. Gundagai - Canberra - Goulburn
Poikettiin moottoritielta sen verran, etta vierailtiin Australian paakaupungissa, jossa ei parin museon lisaksi taida olla ihan hirveasti nahtavaa. Kunnon elakelaispariskunnan tavoin kaytiin iltapaivakavelylla kasvitieteellisessa puutarhassa ennen kuin ajettiin Goulburniin, jonka claim for fame on kahdeksanmetrinen betonilammas.
9.11. Melbourne - Gundagai
Melbourne-Sydney -moottoritien varrella jokaisella pikkukylalla on oma claim for fame. Glenrowan on kuuluisa maantierosvo Ned Kellysta, joka murhasi poliiseja postilaatikko paassaan. Kylassa X puolestaan oli paakadun vieressa 40-metrinen sukellusvene. Gundagaissa, jossa vihdoin paastiin oikeaan sankyyn nukkumaan, oli lajapain ikivanhoja, romahtaneita ja jostain syysta suojeltuja siltoja.
8.11. Melbourne
Melbournessa oli laukkakisapaiva. Katumaisema oli vahan kuin Suomessa vappuna: kaikilla on parhaat paalla ja perseet olalla. Kierreltiin kaupunkia vahan lisaa ja nautittiin vahan vahemman harmaasta paivasta.
7.11. Melbourne
Kauhea saa, alkaa pikkuhiljaa tulla ikava turkoosia merta ja auringonpaistetta.. Kaunis Australian kevat my ass. Melbourne on Sydneyn kokoinen, mutta taysin eri henkinen: siina missa Sydney on beachia, bisnesta ja blingblingia, on Melbourne kansainvalinen ja boheemi taidekaupunki. Shoppailuyritykset torpedoi tieto siita, etta kaikki pitaa kantaa selassa Suomeen asti ja niinpa palattiin illalla tyhjin kasin sateessa ja tuulessa romahtaneelle teltalle. Voi tata reissuromantiikkaa. Kuka kakkapylly keksi telttailun?
6.11. Marlo - Melbourne
Syotiin lounaaksi hilliton laja juustoa ja muita herkkuja pikkuruisessa Stratford on the river Avonissa (ks. aiempi maininta paikannimista). Aussidollari on suomalaiselle niin halpa talla hetkella, etta olisi tyhmaa olla syomatta hyvin.
5.11. Narooma - Marlo
Syotiin lounas Edenissa. Briteilta on suunnilleen puolessavalissa maailman uudelleennimeamista tainnut loppua paikannimet kesken.. Ajettiin 90 Milen Beachin alkuun pikkuruiseen hiekkasarkkien reunustamaan Marloon yoksi. Nyt on sen verran off season, etta saadaan melkein paikassa kuin paikassa olla ainoat telttailijat. Aletaan muutenkin paasta sisaan tahan karavaanarielamaan: saadaan nautintoa siita, etta tehdaan yksinkertaiset asiat hankaliksi. Illalla juhlistettiin Obamaa (doublecheck: Tiinalla menee Obama ja Osama sekaisin, tarkoitetaan siis USA:n tulevaa presidenttia) kaasulampun valossa punaviinin kera.
4.11. Jervis Bay - Narooma
Ajeltiin hiljalleen etelaan yrittaen pysytella tien vasemmalla eli oikealla puolella. Saa alkaa viilenemaan: tien vierella on upeita rantoja, mutta etelatuuli on hyytava. Pystytettiin teltta rantajyrkanteen reunalle ja sidottiin se kiinni autoon, etta aamullakin olisi katto paan paalla. Koko maa on pysahdyksissa ja Victorian osavaltiossa vapaapaiva Melbourne Cup -laukkakilpailujen kunniaksi.
3.11. Sydney - Jervis Bay
Ei vielakaan tehnyt Fidzin jaljilta mieli lampimaan eika rannalle, joten lahdettiin ajamaan etelaan pain, maaranpaana Melbourne. Illansuussa pystytettiin teltta kansallispuistoon. Tiina saikahti uteliasta opossumia ja pudotti vesipullon vahingossa sen paahan; opossumi ei ollut moksiskaan.
2.11. Sydney
Kaytiin veneajelulla Tiinan pikkuserkkujen kanssa. Lounastettiin Sydneyn pohjoispuolella kansallispuistossa ja katseltiin maisemia. Illalla suku tuli isotadin luo syomaan ja paastiin koeajamaan hirviomainen pienen yksion kokoinen Nissan Patrol, joka luovutettiin meille leirintatarpeilla lastattuna.
1.11. Sydney
Kuosituspaiva. Colleen vei meidat sightseeing-ajelulle Manlyyn. Illalla mentiin ihan kahdestaan elokuviin; odotettiin bussia vaaralla puolella tieta, kun ei sopeuduttu vaaranpuoleiseen liikenteeseen.
31.10. Sydney
Kaytiin keskustassa lautta-ajelulla ja tarkistettiin, vielako oopperatalo ja Harbour Bridge ovat paikoillaan. Illaksi Tiinan aidin toinen serkku nappasi meidat luokseen Newport Beachille (OC-henkista, eiko) ja syotiin kunnon pihvi-illallinen isolla sukulaisporukalla. Suunniteltiin loppuaikaa Australiassa: ei saatu viela paatettya, josko lahdetaan pohjoiseen vai etelaan ja josko ajetaan vai lennetaan. Diana tarjosi meille nimittain autoa ja leirintakamppeita lainaksi, joten voi olla, etta paadytaan taallakin tekemaan roadtripin tyyppinen.
30.10. Nadi - Sydney
Tiinan aidin serkun vaimo Diana ja poika Josh tulivat lentokentalle vastaan ison donitsilaatikon kanssa. Katevia sukulaisia :) Paastiin isotatimajoitukseen ja saatiin pitkasta aikaa kunnon kotiruokaa. Vaihdettiin kolmen vuoden kuulumiset ja juorut ja puhuttiin itsemme nukuksiin.
29.10. Wayalailai - Nadi
Viimeinen paiva saarilla. Jatettiin haikeat (?) jaahyvaiset riippumatoille ja matkattiin pari tuntia tyynempaa merta (tyynta valtamerta, hah) paasaarelle. Kirjoitettiin postikortit, ostettiin pikkutuliaiset Australiaan ja poltettiin kaamimme maailman hitaimman netin kanssa. Kauhea facebook-ikava...
24.-28.10. Wayalailai
Vaihdettiin saari hieman isompaan ja saatiin sympaattinen olkimokki meren rannalta. Tiina alkoi menettamaan hermojaan taydelliseen tekemattomyyteen sen verran pahasti, etta resortin sukelluskoulu sai uuden oppilaan. Viimeiset viisi paivaa Fidzilla Tiina opiskeli kompressoreita ja regulaattoreita ja letkuja ja tiivisteita ja typpijaamia sun muita, kavi sukeltamassa muutamaan otteeseen ja on nyt sertifioitu open water -sukeltaja. Jee!
19.-23.10. Kuata
Puoliautiolla saarella keskella ei-mitaan ei tapahdu niin paljoa, etta joka paivasta olisi tarinoita. Siispa tiivistetaan hieman.
Asustettiin paikallisten kylalaisten yllapitamassa resortissa (Fidzilla mita tahansa turistimajoitusta kutsutaan tuolla nimella; ei siis oltu millaan Turtle Islandilla ja maksettu 4000 USD yolta), jossa puitteet ovat melkoisen askeettiset ja jossa eletaan "Fiji time" - minnekaan ei ole kiire, koska mitaan tekemista ei varsinaisesti ole. Ateriat sisaltyivat majoituksen hintaan, koska lahin McDonald's on aika kaukana eika muitakaan vaihtoehtoja ole. Ensimmainen kylmavesisuihku kirpaisi vahan, mutta siihenkin karaistui pian.
Meidan paivat koostuivat paaasiassa kahdesta osasta: aamupalan ja lounaan valisesta riippumatossa makaamisesta ja lounaan ja paivallisen valisesta riippumatossa makaamisesta. Valilla samoiltiin saaren huipulle ja valilla snorklailtiin ymparoivilla koralliriutoilla ja moikkailtiin meritahtia. Saaren toisella puolella oli autioranta, jonka riuttaa kehuttiin kauniiksi. Sita se olikin, mutta ihastelu loppui lyhyeen kun melkein tormattiin Antin kokoiseen haihin. On jotenkin eri fiilis nahda kasivarren mittaisia haita, joista ammattilainen sanoo niiden olevan vaarattomia, kuin nahda yksi jattikokoinen, josta ei ole ihan taysin varma.
Yhtena iltana kylassa jarjestettiin perinteinen kava-seremonia, jossa meille juotettiin kavan juurista tehtya narkoottista litkua. Tytoille tarjoiltiin ensin, etta ne saatiin lahetettya pois nauttimaan perinteinen sormin syotava fidzilainen ateria. Kun paikalla oli enaa miehia, kylan paallikko kertoi, mita varten kavaa oikeasti juodaan: "When the women are gone, we tell two stories: one is the rugby and the other is the pussy".
Asustettiin paikallisten kylalaisten yllapitamassa resortissa (Fidzilla mita tahansa turistimajoitusta kutsutaan tuolla nimella; ei siis oltu millaan Turtle Islandilla ja maksettu 4000 USD yolta), jossa puitteet ovat melkoisen askeettiset ja jossa eletaan "Fiji time" - minnekaan ei ole kiire, koska mitaan tekemista ei varsinaisesti ole. Ateriat sisaltyivat majoituksen hintaan, koska lahin McDonald's on aika kaukana eika muitakaan vaihtoehtoja ole. Ensimmainen kylmavesisuihku kirpaisi vahan, mutta siihenkin karaistui pian.
Meidan paivat koostuivat paaasiassa kahdesta osasta: aamupalan ja lounaan valisesta riippumatossa makaamisesta ja lounaan ja paivallisen valisesta riippumatossa makaamisesta. Valilla samoiltiin saaren huipulle ja valilla snorklailtiin ymparoivilla koralliriutoilla ja moikkailtiin meritahtia. Saaren toisella puolella oli autioranta, jonka riuttaa kehuttiin kauniiksi. Sita se olikin, mutta ihastelu loppui lyhyeen kun melkein tormattiin Antin kokoiseen haihin. On jotenkin eri fiilis nahda kasivarren mittaisia haita, joista ammattilainen sanoo niiden olevan vaarattomia, kuin nahda yksi jattikokoinen, josta ei ole ihan taysin varma.
Yhtena iltana kylassa jarjestettiin perinteinen kava-seremonia, jossa meille juotettiin kavan juurista tehtya narkoottista litkua. Tytoille tarjoiltiin ensin, etta ne saatiin lahetettya pois nauttimaan perinteinen sormin syotava fidzilainen ateria. Kun paikalla oli enaa miehia, kylan paallikko kertoi, mita varten kavaa oikeasti juodaan: "When the women are gone, we tell two stories: one is the rugby and the other is the pussy".
18.10. Kansainvalinen ilmatila - Nadi - Kuata
Saavuttiin Fidzille viidelta aamulla ja turvauduttiin paikalliseen apuun majoitusten ja venekuljetusten buukkaamisessa. Kahden tunnin myrskyisan ja pahoinvointia aiheuttavan lauttamatkan jalkeen meidat lastattiin pikkuiseen prutkuun ja siita Kuata-nimiselle resortille Yasawa-saarten etelapaahan. Ei ihan alytty pukeutua asianmukaisesti Losista lahtiessa: fidzilainen pikku-ukkeli kantoi Antin reppuselassa veneesta rantaan, etteivat nahkakengat mene pilalle.
17.10. Kansainvalinen ilmatila
Elettiin tata paivaa kolmisen tuntia ennen kuin ylitettiin paivamaararaja. Omituista.
...paiva kului torkkuessa ja katsellessa leffoja pienelta naytolta. Tiina joi lasillisen vetta ja Antti enimmakseen nukkui.
...paiva kului torkkuessa ja katsellessa leffoja pienelta naytolta. Tiina joi lasillisen vetta ja Antti enimmakseen nukkui.
16.10. Los Angeles - kansainvälinen ilmatila
Meillä ei oikein riitä aivokapasiteetti kansainvälisen päivämäärärajan hahmottamiseen: lähdetään Losista torstaina ja ollaan perillä Fidzillä huomisaamuna, mikä ei kuitenkaan ole perjantai vaan lauantai. What?
4677 kilometria asfalttia, 4 osavaltiota, 9 majapaikkaa ja 18 päivää ja lukematon määrä hampurilaisia oli roadtripin saldo. Seuraavat blogikirjoitukset tulevat todennäköisesti marraskuun puolella, kun Fidzillä ei kuulemma ole wlania ihan kaikkialla käytössä.
4677 kilometria asfalttia, 4 osavaltiota, 9 majapaikkaa ja 18 päivää ja lukematon määrä hampurilaisia oli roadtripin saldo. Seuraavat blogikirjoitukset tulevat todennäköisesti marraskuun puolella, kun Fidzillä ei kuulemma ole wlania ihan kaikkialla käytössä.
15.10. Los Angeles
Päivä meni aamusta iltaan lähtövalmisteluja tehdessä, eivätkä autosta puhjennut rengas ja postitoimiston pommiuhkaus auttaneet asiaa. PT Cruiser vaihtui valkoiseen; mehän ei renkaita vaihdeta kun kerran palvelusta maksetaan... Yritettiin turhaan saada tehtyä hotellivarausta Fidzille, mutta näyttää siltä että seikkailumielelle tulee taas käyttöä.
14.10. L.A. - San Diego - L.A.
Menomatkalla odotettiin 2 tuntia moottoritiellä, että ympärillä riehuvaa metsäpaloa saatiin suitsittua tarpeeksi tien uudelleenavaamista varten. Radiosta kuuluva kuvernööri-terminaattori-Schwarzeneggerin hätätilapuhe herätti tahatonta hilpeyttä. San Diegossa mentiin eläintarhaan katsomaan pandoja, gorilloja, käärmeitä ja norsuja. Kaikki kauhean söpöjä. Illalliseksi syötiin vihdoinkin reissun ekat sushit.
13.10. Los Angeles
Huvipuistopäivä! Testattiin kaikki Six Flags Magic Mountainin vuoristoradat ja oltiin taas kuin lapset karkkikaupassa. Varmaan suurin osa päivästä kului pää alaspäin roikkuen. Parhaat ridet (Superman the Escape!) piti käydä kolme kertaa läpi. 7 tuntia puistossa meni kuin siivillä.
12.10. Los Angeles
Santa Monica Blvd, jolla asustetaan, on kaupungin homointa aluetta. Vietiin pyykit Pride Cleanersille, ja ollaan hyvin pienessä vähemmistössä kun kävellään siellä sateenkaarilippujen alla. Etsittiin koko ilta nettikahvilaa ja printteriä. Lopputulos: $24/h, auts.
11.10. Los Angeles
Järjestettiin fanitapaaminen blogin uskollisimmalle lukijalle, Sallalle. Kaikki jotka Sallan tuntevat arvannevat miten siinä kävi. Otettiin vähän viiniä, käytiin syömässä ja jatkettiin Whiskey-a-Go-Go -diskoteekkiin ottamaan pari lisää. Soitettiin Sunset Stripiltä railakas sillispuhelu Suomeen. (Huom: tätä tekstiä on sensuroitu vanhempien silmille sopivaksi.)
10.10. San Luis Obispo - Los Angeles
Saatiin West Hollywoodista venäläisen vanhainkodin hajuinen huone motellista, jonka huoneessa 32 Jim Morrison aikoinaan majaili. Ei olla enää autiomaassa: 10 km matka Venice Beachille ja takaisin vei 3 tuntia perjantai-illan ruuhkassa. Ostettiin Glade Powder Fresh -ilmanraikastinta aseeksi pinttynyttä tupakanhajua vastaan.
9.10. San Francisco - San Luis Obispo
Kaytiin San Juan Bautistassa 1700-luvun lopulla perustetulla lahetysasemalla. Sattumoisin sekin oli Vertigon kuvauspaikkoja. Jee. Ajettiin myos Steinbeckin kirjoissaan kuuluisaksi tekeman Montereyn ja Cannery Row'n lapi, nama puolestaan Tiinan mieliksi. Tyynenmeren rantaviivaa mukaileva 1-tie on mielettoman hieno; kalliot putoavat parhaillaan 100 metria alla vaahtoavaan mereen.
San Luis Obispon maalaismarkkinoilta saatiin vihdoin lihaisia ja rasvaisia grillattuja ribseja, joita Wellingtonin tilalta hankittu Zinfandel (onko kukaan kuullutkaan tommoisesta rypaleesta Suomessa?) saesti mainiosti.
San Luis Obispon maalaismarkkinoilta saatiin vihdoin lihaisia ja rasvaisia grillattuja ribseja, joita Wellingtonin tilalta hankittu Zinfandel (onko kukaan kuullutkaan tommoisesta rypaleesta Suomessa?) saesti mainiosti.
8.10. San Francisco
Mentiin lounaspiknikille Muir Woodsin punapuumetsaan katselemaan tuhatvuotisia jattilaisia. Jaljitettiin Antin mieliksi Vertigon kuvauspaikkoja. San Franciscon sumu on ihmeellinen: yhtakkia Golden Gaten alta voi tuprahtaa paksu sumupatja joka peittaa koko lahden ja yhta akkia se taas haihtuu pois. Nautittiin illalliseksi kyljykset ja hampurilaiset aidossa jenkki-dinerissa.
7.10. San Francisco
Sita tietaa olleensa onnistuneella lomalla, kun on viettanyt paivan vankilassa! Kaytiin siis Alcatrazissa turistikierroksella. San Francisco on ihana kaupunki: kompakti, kaunis ja mystinen.
6.10. Santa Rosa - San Francisco
Herättiin 5:30 siihen, että naapurin ovelta kuului BANGBANGBANG*: "Open up, it's the Santa Rosa Police!" Salakuunneltiin verhojen välistä erittäin Cops-tyylistä huumeratsiaa. Viereisessä huoneessa oli ilmeisesti käytetty muutakin kuin deodoranttia ja hammaslankaa.
Päivällä vertailtiin Sonoman viinejä tilojen tastingeissä. Tai Tiina vertaili ja Antti ajoi. Illalla saavuttiin San Franciscoon ja ajeltiin mäkiä ylös ja alas.
Päivällä vertailtiin Sonoman viinejä tilojen tastingeissä. Tai Tiina vertaili ja Antti ajoi. Illalla saavuttiin San Franciscoon ja ajeltiin mäkiä ylös ja alas.
5.10. Merced - Santa Rosa
Piknik-ostoksilla kaupan kassa ihmetteli meitä: "People don't come to Merced for vacation, they go to Finland for vacation." Mutta me ollaankin seikkailijoita, haa! Ajettiin Wine Countryyn Napan ja Sonoman laaksojen läpi. Motelli Santa Rosassa vaikutti oikein viihtyisältä siihen asti, kunnes...
4.10. Cedar City - Merced, California
Ajettiin 1000 km Utahista Nevadan läpi Kaliforniaan. Tärkeimmät maamerkit matkan varrella olivat janoon kuolleet lehmät ja yhden talon muodostamat kylät sadan mailin välein; nähtiin myös aitoja redneck-bensiksiä: "Lotto. Guns. Ammo. Beer." Yosemiten kansallispuistossa Sierra Nevadan vuoristossa satoi lunta, ja kunnon suomalaisturistitapaan päädyttiin lumisotasille sandaaleissa.
3.10. Grand Canyon - Cedar City, Utah
Oltiin aamulla kukonlaulun aikaan kanjonin laidalla valmiina aamupaivareippailuun. Tehtiin neljan tunnin haikki mielettomissa maisemissa alas ja ylos kanjonin etelalaitaa. Loppupaiva meni ajaessa Utahin puolelle pitkin pienempia maisemateita. Ajettiin kuutisen tuntia 3-4 kilometrin korkeudessa maisemien vaihdellessa autioista aavikoista ja eramaista vehreisiin mantymetsiin ja punakeltaisiin koivikoihin. Paivan elainbongaussaldo: vuorivuohia (tai joku sinne pain, kukaan muukaan Grand Canyonilla ei tuntenut niita elukoita), kojootti, kolme peuraa tiella auton keulan edessa ja laumoittain aaseja, muuleja, hevosia, lehmia ja lampaita. Oltiin kuin pikkulapset karkkikaupassa.
Cedar Cityssa, mihin tultiin villisti ja vapaasti ilman hotellivarausta, on jotkut helvetin shakespearekarkelot (!?) ja oltiin aika kiemuralla ennen kuin loydettiin intialaismiehen tienvarsimotellista kohtuuhintainen huone.
Cedar Cityssa, mihin tultiin villisti ja vapaasti ilman hotellivarausta, on jotkut helvetin shakespearekarkelot (!?) ja oltiin aika kiemuralla ennen kuin loydettiin intialaismiehen tienvarsimotellista kohtuuhintainen huone.
2.10. Las Vegas - Hoover Dam - Grand Canyon
Mietittiin pitkaan, miten Hoover Damia paasee katsomaan ja paljonko se maksaa, kunnes matkalla Grand Canyonille huomattiin ajavamme sen yli. GPS on aika ajoin ollut suureksi avuksi; valilla sen ohjeet suoralla tiella taas ovat luokkaa: "Kaanny ympari heti kun mahdollista, ja sitten, kaanny ympari heti kun mahdollista." Tiina on myos oppinut imitoimaan Nokian GPS-tatia taitavasti. Ei oikein tunnettu viela USA:n matkustuslogiikkaa ja paadyttiin maksamaan ylihintaa seka hotellista etta bensasta, kun ajettiin liian lahelle Grand Canyonia yoksi.
1.10. Las Vegas
Kaytiin Antin mieliksi Stripin toisessa paassa Circus Circuksessa (kts. Fear and Loathing in Las Vegas ja Diamonds are Forever). Makoiltiin altaalla ja kerattiin energiaa viimeista iltaa varten. Saatiin liput puoleen hintaan MGM Grand -hotellin Crazy Horse -showhun ja paastiin katsomaan vahapukeista kabareetaidetta. Katsottiin viimeiset suihkulahdeshowt ja ihmeteltiin viela ketjupolttajauhkapeliaddiktimummeleita.
30.9. Las Vegas
Hassu sattuma: hotellin lounasbuffetin tarjoilija tunnisti suomalaisen sukunimen ja kertoi JOENSUULAISESTA kirjeenvaihtotoveristaan. Mualima pieni paekka on...
Vegas on niin overipaikka, ettei paremmasta valia. Kaikesta on ylitarjontaa. Puhelinluettelon keltaisista sivuista 100 tarjoaa "entertainersejen" eli paikallisten prostituoitujen palveluja, samoin kuin jokainen kadulla vastaantuleva latino.
Stripin hienoin hotellin on ehdottomasti Bellagio (kts. Ocean's Eleven), jonka edustalla olevasta jarvesta nousee puolen tunnin valein torkean hieno musiikkiin sovitettu suihkulahdeshow. Hakkaa kaikki maailman ilotulitukset yhteensa mennen tullen. Meidan hotelli on Luxor, jattilaismainen musta pyramidi, jonka edessa on sfinksi. Pyramidin huipulla on maailman tehokkain valonheitin, joka nakyy avaruuteen asti. Loydetaanpahan illalla takaisin hotellille, jos ollaan "pelattu" vahan liikaa.
Vegas on niin overipaikka, ettei paremmasta valia. Kaikesta on ylitarjontaa. Puhelinluettelon keltaisista sivuista 100 tarjoaa "entertainersejen" eli paikallisten prostituoitujen palveluja, samoin kuin jokainen kadulla vastaantuleva latino.
Stripin hienoin hotellin on ehdottomasti Bellagio (kts. Ocean's Eleven), jonka edustalla olevasta jarvesta nousee puolen tunnin valein torkean hieno musiikkiin sovitettu suihkulahdeshow. Hakkaa kaikki maailman ilotulitukset yhteensa mennen tullen. Meidan hotelli on Luxor, jattilaismainen musta pyramidi, jonka edessa on sfinksi. Pyramidin huipulla on maailman tehokkain valonheitin, joka nakyy avaruuteen asti. Loydetaanpahan illalla takaisin hotellille, jos ollaan "pelattu" vahan liikaa.
29.9. Los Angeles - Las Vegas
Ensimmainen road trip -patka. Syotiin Barstow'ssa (in the middle of the desert) parhaat ikina burgerit kunnon jenkkityyliin, fiilisteltiin Mojaven autiomaata ja yli sataa fahrenheit-astetta, shoppailtiin outleteissa itsemme Vegas-kuosiin ja ajettiin kuusi tuntia Sin Cityyn. Illalla viritettiin itsemme tunnelmaan pelaamalla viiden sentin pokerikoneita ja nauttimalla kasinoiden pelaajille tarjoamia cocktaileja.
28.9. Mexico City - Dallas - Los Angeles
Toinen etappi alkoi. Selvittiin maahan rasittavien turvatoimien jalkeen. Imigraatiosta paastiin sentaan kuin koira verajasta kaikkien epailyttavien meksikolaisten valissa. Tavaratkin tulivat perille oikeaan aikaan. Saatiin auto ja loydettiin hotelli, seuraavat 18 paivaa ajellaan sopolla sinisella Chrysler PT Cruiserilla. Tai Antti ajaa ja Tiina nukkuu. Fiilisteltiin alkavaa roadtrippia (tiematkaa, toim. huom.) ja soitettiin nettipuhelut ikavissaan karvisteleville vanhemmille.
27.9. Mexico City
Viimeinen paiva Meksikossa. Hankittiin uusia vaatteita rikkinaisten tilalle, etta paastaan Jenkeissa maahan. Meksikoa tulee ikava. Jai nahtavaa seuraavallekin reissulle.
26.9. Mexico City
Lucha libre! Woohoo! Otettiin tequilat ja mentiin Arena Mexicolle katsomaan kaikkien viihteenlajien aitia. Kokemus oli sanoinkuvaamaton: hyvat jatkat heittelivat pahoja (mm. natsihahmo Vangellys ja metroseksuaali Rey Bucanero) ulos kehasta ja hyppasivat ringista kolmoisvoltilla paalle. Valilla pahat pojat kayttivat likaisia temppuja ja yhdessa erassa hyvisten tappio sinetoitiin potkaisemalla vihreaksi apinaksi pukeutunut maskottikaapio ulos ringista. Luitte oikein. Siis 2-metrinen natsi potkaisee puolustuskyvyttoman 60-senttisen OIKEAN kaapion eturiviin. Ensi kerralla pakko paasta ringsidepaikoille!
Nyt ymmarretaan Meksikoa hieman paremmin.
Nyt ymmarretaan Meksikoa hieman paremmin.
25.9. Mexico City
Kaytiin Teotihuacanilla katsomassa atsteekkien kaupunkia ja kivuttiin 70 metria maailman kolmanneksi korkeimman pyramidin, Piramide del Solin, huipulle. Vahanko ollaan kovia. Mexico City tuntuu kolmen viikon tauon jalkeen leppoisalta, turvalliselta ja kotoisalta metropolilta.
24.9. Cancun - Mexico City
Treidattiin 24-tuntinen bussimatka kahden tunnin samanhintaiseen lentoon, vaikka Meksikon bussilinjoissa ei sinansa ole ollut mitaan moitittavaa (kiitos ADO!). Mexico Cityssa paivan tarkein missio oli saada liput perjantai-illan lucha libreen. Onnistuttiin.
23.9. Cancun
Yovyttiin tosiaan Cancunin oikeassa keskustassa, ei spring break -turistihelvetissa Zona Hoteleralla. Otettiin kuitenkin mielenkiinnosta paikallisbussi hotellialueen toiseen paahan, etta paastiin Karibianmeren rannalle viela kerran. Meksikon lain mukaan kaikki rannat ovat julkisia, mutta mikaan ei esta okyresortteja olemasta rannalla kylki kyljessa ja estamasta paasyn rannalle. Kaveltiin silti rantaa pitkin eteenpain ja luikittiin loppujen lopuksi muina miehina luksus-Marriotin allasalueen ja aulan lapi takaisin tielle.
Cancunin rannat ovat vissiin olleet melko lailla upeampia ennen kuin hurrikaani Wilma huuhteli suurimman osan mereen 2005.
Cancunin rannat ovat vissiin olleet melko lailla upeampia ennen kuin hurrikaani Wilma huuhteli suurimman osan mereen 2005.
22.9. Havanna - Cancun
Lento koostui noususta ja laskusta. Siis sellaisella lyhyella tavalla. Cancunissa kummankaan luottokortti ei toiminut hotellissa, mista nousi paniikki, minka seurauksena huoneeseen paastyamme joimme pullollisen vetta ja kaytimme yhden pyyhkeen ja saippuan ennen kuin alysimme, etta huoneessa olevat kengat, partakone, virvoitusjuomat ja putkikassit eivat valttamatta kuulu budjettihotellin standardivarustukseen. Antti laittoi vaatteet takaisin paalleen melko akkia ennen kuin vaihdettiin huonetta. Luottokortitkin olivat lopulta ok.
Jannaa, miten kotoisalta Meksiko ja kaikki ihana kaupallisuus tuntuvat Kuuban seikkailun jalkeen. Hyvaa ruokaa osaa taas arvostaa.
Jannaa, miten kotoisalta Meksiko ja kaikki ihana kaupallisuus tuntuvat Kuuban seikkailun jalkeen. Hyvaa ruokaa osaa taas arvostaa.
21.9. Havanna
Rahan kerjaaminen on viela helppo ohittaa niinkuin kaikki muukin hihassa roikkuminen ja bonhomius. Sen sijaan se, etta joku tulee ruokapaikan aidalle pyytamaan annoksen tahteita ja kaataa ne paidanhelmaan kotiin vietavaksi, on aika riipaisevaa. Kaymatta muissa Karibian saarivaltioissa on paha verrata taloudellista tilannetta, mutta Kuubassa ainakaan kaikilla ei taida menna ihan hyvin.
Illalla nautittiin rommia Maleconin muurilla ja katseltiin auringonlaskua ja veteen loikkivia pikkulapsia. Ei tosin siina mielessa, silla "Guia la Habana":ssa sanotaan, etta "Adults of any nationality whichare found involving under 16 in any act that could damage their physical or mental integrity receive the most severe sentences in the criminal legislations in force." Hyi olkoon.
Illalla nautittiin rommia Maleconin muurilla ja katseltiin auringonlaskua ja veteen loikkivia pikkulapsia. Ei tosin siina mielessa, silla "Guia la Habana":ssa sanotaan, etta "Adults of any nationality whichare found involving under 16 in any act that could damage their physical or mental integrity receive the most severe sentences in the criminal legislations in force." Hyi olkoon.
20.9. Havanna
Vinkkeja Kuubaan matkustaville:
1. Jos ehdottomasti tarvitset jotain, tuo se mukanasi. Harvassa olevien kauppojen hyllyt ovat enimmakseen tyhjillaan. Varmasti myynnissa on vain kekseja, rommia ja Nacional -limutolkkeja.
2. Jos olet nirso ruuan suhteen, ala matkusta Kuubaan. Parasta, mita ollaan loydetty tahan mennessa, on tuoreet perunalastut ja mojitot. Ruoka on lahes poikkeuksetta rasvassa paistettua kanaa ja riisia, tilasit sitten mita tahansa.
3. Jos pidat rommista, matkusta Kuubaan. Mojitot ja Cuba libret ovat ihania ja halpoja.
4. "Kovaa valuuttaa" ovat nykyisin vaihdettavat pesot, ei enaa dollarit. Tama mahdollistaa raikean kaksoishinnoittelun, jonka perusteella turistit yllapitavat muuten horjuvaa taloutta.
5. Laskun loppusumma ei ole millaan tavalla yhteydessa tilattujen ruokien hintoihin. Se voi olla yhta hyvin enemman kuin vahemman. Vaikka Kuubassa ilmeisesti on sataprosenttinen lukutaito, ei kattava koulutus taida sisaltaa matematiikan perusteita. Don't get it.
6. Kuubassa on turvallista. Poliisi joka kadun kulmassa ja turismin merkitys kansantaloudelle takaavat äässin seiffeyden.
1. Jos ehdottomasti tarvitset jotain, tuo se mukanasi. Harvassa olevien kauppojen hyllyt ovat enimmakseen tyhjillaan. Varmasti myynnissa on vain kekseja, rommia ja Nacional -limutolkkeja.
2. Jos olet nirso ruuan suhteen, ala matkusta Kuubaan. Parasta, mita ollaan loydetty tahan mennessa, on tuoreet perunalastut ja mojitot. Ruoka on lahes poikkeuksetta rasvassa paistettua kanaa ja riisia, tilasit sitten mita tahansa.
3. Jos pidat rommista, matkusta Kuubaan. Mojitot ja Cuba libret ovat ihania ja halpoja.
4. "Kovaa valuuttaa" ovat nykyisin vaihdettavat pesot, ei enaa dollarit. Tama mahdollistaa raikean kaksoishinnoittelun, jonka perusteella turistit yllapitavat muuten horjuvaa taloutta.
5. Laskun loppusumma ei ole millaan tavalla yhteydessa tilattujen ruokien hintoihin. Se voi olla yhta hyvin enemman kuin vahemman. Vaikka Kuubassa ilmeisesti on sataprosenttinen lukutaito, ei kattava koulutus taida sisaltaa matematiikan perusteita. Don't get it.
6. Kuubassa on turvallista. Poliisi joka kadun kulmassa ja turismin merkitys kansantaloudelle takaavat äässin seiffeyden.
19.9. Havanna
Havanna on kaunis kaupunki. Kilometrien mittainen Malecon-rantakatu nayttaisi olevan paikallisten suosituin ajanviettopaikka. Pitaa ehka ostaa vettakin halvempaa rommia ja kayda muurille katselemaan auringonlaskua. Harmi, etta kumpikaan meista ei polta; parhaiten tarjolla oleva kauppatavara tuntuu olevan pimeasti myytavat sikarit. Oikeasti, missa tahansa muualla rantakatu olisi tupaten taynna kaiken maailman helppoheikkeja. Havannassa sen ovat vallanneet kalastajat ja nuoret parit.
18.9. Playa del Carmen - Havanna
Kauheasti ihmeteltavaa. Maksetaanko Kuubassa veroja? Jatetaanko tippia? Mista paikalliset ostaa ruokansa? Mita hintaa paikalliset maksaa? Miten kahden valuutan systeemi voi toimia? Tehdaanko taalla paljon itsemurhia? Mita kuubalaiset itse ajattelee systeemistaan? Alyaako Fidel, etta kaikki ei ole ehka mennyt ihan putkeen?
Hallituksen turistiesitteessa lukee mm. seuraavaa:
"Cuba is a major world power in sports."
"Life expectancy at birth is 75,2 years."
Mainosten sijasta kaduilla lukee mm. seuraavaa:
"¡Hasta la victoria siempre!"
"¡De la virtud se hacen los pueblos!"
Hallituksen turistiesitteessa lukee mm. seuraavaa:
"Cuba is a major world power in sports."
"Life expectancy at birth is 75,2 years."
Mainosten sijasta kaduilla lukee mm. seuraavaa:
"¡Hasta la victoria siempre!"
"¡De la virtud se hacen los pueblos!"
17.9. Playa del Carmen/Tulum
Tehtiin paivaretki mayojen myohaisen kauden raunioille Tulumiin. Upean paikasta teki sen sijainti uskomattoman turkoosin meren aarella kohtalaisen vaikuttavien kallioiden laella. Kaupunki on rakennettu vuoden 1200 jalkeen ja ollut kaytossa viela 1800-luvulla heimosotien aikaan, joten historialliselta kantilta vaikuttavuus jai vahaisemmaksi. Tulumin raunioitten toinen erikoisuus oli joka kalliolla kollottelevat pienen krokotiilin kokoiset hirmuliskot, jotka ei kumma kylla enaa hetkauttanut parin ensimmaisen jalkeen.
Huomenna Kuubaan! Jos ei epailyttaisi jenkkeihin paasy, niin sanoisin melkein: ¡Viva la Cuba libre!
Huomenna Kuubaan! Jos ei epailyttaisi jenkkeihin paasy, niin sanoisin melkein: ¡Viva la Cuba libre!
16.9. Playa del Carmen - ¡Viva Mexico!
Meksikon itsenaisyyspaiva! Sen kunniaksi Tiina sai uudet varvassandaalit ja Antti kauankaipaamansa Corona-paidan. Illallispaikan happy hour paasi yllattamaan meidat, ja vaaleanpunaiset fresa coladat ja muutama muukin kiva drinkki loysi etsijansa.
Pakko sanoa pari sanaa tasta tinkimisesta: valilla menee hermo. Keskustelu kaupan myyjan kanssa jostain kaulakorusta:
-How much do you want for this?
-Cuanto cuesta este? (apupoika kysyy kauppiassedalta)
-Ocho (kauppiasseta vastaa)
-It is ten dollars, but for you, lovely lady, only eight dollars!
Ei voi kun nauraa.
Pakko sanoa pari sanaa tasta tinkimisesta: valilla menee hermo. Keskustelu kaupan myyjan kanssa jostain kaulakorusta:
-How much do you want for this?
-Cuanto cuesta este? (apupoika kysyy kauppiassedalta)
-Ocho (kauppiasseta vastaa)
-It is ten dollars, but for you, lovely lady, only eight dollars!
Ei voi kun nauraa.
15.9. Playa del Carmen
Paadyttiin jaamaan tanne siihen asti, kun lahdetaan Kuubaan. Paiva meni hajonneitten sandaalien ja bikinien tilalle uusia etsiessa, joskin jenkkidollareitten jatkuva virta nayttaa nostaneen hintatason sen verran korkealle, etta neula ja lanka sai toita. Kelloteltiin rannalla kirkkaanturkoosin meren aarella ja paiviteltiin brittituristeja.
14.9. Playa del Carmen
Playa del Carmen nayttaa olevan ilmeisen suosittu turistipaikka. Paakadun varrella myydaan kaikkea mahdollista kraasaa seka oaxacalaisia kasitoita viisinkertaiseen hintaan. Taksikuskit nayttavat myos olevan keskivertoa yrittajahenkisempia: joka kadun kulmassa tarjotaan kyydin lisaksi "E? Weed? Blow? What do you need?".
13.9. Caye Caulker - Belize City - Chetumal - Playa del Carmen
Kolmen eri kulkuneuvon ja 12 matkatunnin jalkeen saavuttiin vilkkaaseen ja Belizen jalkeen todella moderninnakoiseen Playa del Carmeniin. Katsastettiin kaksi karmean rahjaista ja ylihintaista majapaikkaa ja juuri kun toivo alkoi hiipumaan, loydettiin upea hotelli erittain kohtuulliseen low season -hintaan ja paatettiin saman tien jaada kahdeksi yoksi.
12.9. Caye Caulker
Tiinan snorklauspaiva! Belizen ja Yucatanin niemimaan edustalla on ilmeisesti maailman toiseksi suurin koralliriutta, joka houkuttaa melkoiset maarat sukeltajia. Ja kun ei ole sertifioitu siihen touhuun, niin tuli tyytymani koyhan miehen versioon. Paivan listalla oli barracudoja, mureenoja, merikilpikonnia, nurse sharkeja (suomennos uupuu) ja paholaisrauskuja. Retki tapahtui purjeveneella ja kotimatkalla luontevaan belizelaistapaan tarjottiin tuikeaa rommiboolia.
Kotiin palatessa mokin kuistilla odotti 40-senttinen kotilisko. Viimeisen illan kunniaksi syotiin hummerinpyrstoja lihavan kokin tynnyrigrillista.
Kotiin palatessa mokin kuistilla odotti 40-senttinen kotilisko. Viimeisen illan kunniaksi syotiin hummerinpyrstoja lihavan kokin tynnyrigrillista.
11.9. Caye Caulker
Meidan majapaikkamme rannalla paivysti rasistinen vartijakoira. Paastiin hyviin valeihin sen kanssa, kun Antti tervehti sita: "Terve, hauva". Ollaan samalla puolella sen kanssa. Sen sijaan kaikki rannan lapi kavelevat tummaihoiset miehet sai arean haukunnan peraansa. Paiva meni palmujen alla polttavaa aurinkoa valtellessa ja ilta rommicocktaileja nauttiessa.
10.9. Caye Caulker
Oltiin uittamassa varpaita maidonlampimassa Karibianmeressa ja tutustumassa paikalliseen Belikin-olueen, kun viereiselta laiturilta kuului selvalla suomenkielella: "Tiesittekste etta talla puolella saarta on krokotiileja?" Caye Caulker menetti ihan hitusen koskemattoman paratiisin leimastaan. Saarella tosiaan asuu pysyvasti satakunta ihmista ja turisteja silloin talloin muutama kymmenen.
9.9. Chetumal - Belize City - Caye Caulker
Aamulla kavaistiin netissa katsomassa, miten Belizeen oikein paasee. Tunti myohemmin oltiinkin jo hikisessa vanhassa jenkkikoulubussissa kohti Belize Citya. Matkaseurana meilla oli varsinaisia friikkeja: joko Belizeen vetaytyneita amerikkalaisia hillbilly-homomiehia (Antin tulkinta) tai sitten TODELLA pelottavia ja jumalaapelkaavia ja naisia vihaavia amisheja. Tiinan oli pakko vaihtaa paikkaa pois niitten polttavan katseen tulilinjalta.
Belize Cityssa saatiin opetus kulttuurieroista, luonteva suomalainen epaluuloisuus ja varautuneisuus sai heti nenilleen: "Hey mon, iz Belize, people is friendly here!"
Ainakin nopean lapikavelyn perusteella Belize City vaikutti mainettaan paljon letkeammalta paikalta.
Viela 45 minuuttia vesitaksissa ja saavuttiin Caye Caulkerille, wannabe-Jamaika -saarelle, jonka ainoat kulkuvalineet on polkupyoria ja golfkarryja. Ja siella ei siis golffata.
Belize Cityssa saatiin opetus kulttuurieroista, luonteva suomalainen epaluuloisuus ja varautuneisuus sai heti nenilleen: "Hey mon, iz Belize, people is friendly here!"
Ainakin nopean lapikavelyn perusteella Belize City vaikutti mainettaan paljon letkeammalta paikalta.
Viela 45 minuuttia vesitaksissa ja saavuttiin Caye Caulkerille, wannabe-Jamaika -saarelle, jonka ainoat kulkuvalineet on polkupyoria ja golfkarryja. Ja siella ei siis golffata.
8.9. Villahermosa - Chetumal
Trooppisen hikiseen Villahermosaan saavuttuamme meita odotti viela 8-tuntinen taipale Belizen rajalle Chetumaliin. Bussit onneksi on taalla tehokkaasti ilmastoituja, valilla liiankin kanssa. Yksitoikkoisen ja Tiinan osalta matkapahoinvointilaaketokkuraisen matkan keskeytti vain kolme military checkpointtia. On aika janna tunne herata kesken unien siihen, etta nuori sotilas maastopuvussa ja rynnakkokivaari sylissa kaskee kaikki matkustajat ulos keskelle ei-mitaan helvetilliseen kuumuuteen jonnekin sademetsan tyyppiseen esittelemaan matkatavaroita. Aseiden ja huumeiden sijasta mielenkiintoisin loydos oli likaiset alusvaatteet ja otsalamppu.
Huomattiin tulleemme Karibianmeren rannalle: Chetumalissa meita odotti trooppinen ukkosmyrsky.
Huomattiin tulleemme Karibianmeren rannalle: Chetumalissa meita odotti trooppinen ukkosmyrsky.
7.9. Oaxaca de Juarez - Villahermosa
Kaytiin ihastelemassa vajaat 3000 vuotta vanhoja zapotec-intiaanien (ei siis toltec-intiaanien, niinkuin tassa aikaisemmin luki, koska sellaisia ei ilmeisesti ole olemassakaan) rakentamia palatseja Monte Albanilla Oaxacan kupeessa. Pidempaankin olisi voinut olla, mutta reipas syyssade pakotti vetaytymaan kaupunkiin hyvissa ajoin. Illalla hypattiin bussiin HC-turvatoimien jalkeen: bussiin mentiin metallinpaljastimien ja turvatarkastuksen jalkeen, minka lisaksi kaikki matkustajat (potentiaaliset bussiryostajat ja zapatistasissit siis) videokuvattiin ja kuski teki viela monenkertaiset ristinmerkit. Levollinen olo lahtea 12-tuntiselle yotaipaleelle.
6.9. Oaxaca de Juarez
Lepopaiva. Tultiin loppujen lopuksi siihen tulokseen, etta vahemman on enemman ja paatettiin jattaa Tyynenmeren rannikko ja Guatemala valiin talla reissulla. Sen sijaan hankittiin bussiliput aina Belizen rajalle asti.
5.9. Oaxaca de Juarez
Shoppailupaiva! Tiina sai imperialistisen olkihatun ja Antti pullollisen Mezcalia, jossa on mato. Maisteltiin myos Oaxacan suurinta herkkua, rapsakan chilisia heinasirkkoja. Suolisto voi toistaiseksi hyvin, terveisia Sallalle.
4.9. Mexico City - Oaxaca de Juarez
Bussimatka Oaxacaan kesti seitseman tuntia ja korvat pysyivat lukossa koko matkan. Sita jotenkin kuvittelee, etta vuoristo on yhta kuin vuori tai pari, mutta tuolla valilla kartastojen topografiset ruskeat saivat ihan uutta syvyytta (tai korkeutta, eh). Perilla loydettiin kiva majapaikka ja syotiin vahan hienommin, etta saatiin Tiinan matkakiukku pois.
3.9. Mexico City
Herattiin 3.30 pirteina kuin peipposet ihmettelemaan, etta mitahan tassa nyt tekisi, kun loppu kaupunki heraa vasta kymmenen-yhdentoista korvilla. Ei ole helppoa sulautua joukkoon ja nayttaa ei-turistilta, kun on vaalea ja paria paata paikallisia pidempi. Kaikki kiitos cityn metrosysteemille, saatiin bussiliput Oaxacaan hankittua ja paastiin siina sivussa tutustumaan Frida Kahlon taloon. Samoilta seuduilta loytyi myos kaupungin ainoa rauhallinen paikka, ihana varjoisan vehrean tyynen rauhallinen aukio ja lahistolla Antin riemuksi meksikolainen Wal-Mart.
2.9. Mexico City
Opaskirjaa etsiessa tuli vahingossa koluttua keskustan tarkeimmat nahtavyydet, mika alyttiin vasta kun oltiin tuntikausien etsinnan jalkeen saatu se opaskirja kayttoon. Zocalot ja Diego Riveran muraalit saatiin pois to do -listalta. Syotiin mahat tayteen kiinalais-meksikolaisessa buffetissa ja nukahdettiin ennen iltaseitsemaa, jetlagisia pikkulapsia kun ollaan.
1.9. Helsinki - Mexico City
Ehka on mennyt jotain pieleen, kun heti lentokoneesta ulos astuessa alkaa kaksin kasin pitamaan laukuista kiinni ja pelkaamaan ryostomurhaajia ja sarjaraiskaajia. Tulee aika rankat muutama kuukautta, jos ei luota kehenkaan eika mihinkaan. Mexico City on 26 miljoonalla asukkaallaan (oikeasti kait n. 50 miljoonaa) suht hengastyttava paikka.
Päivä ennen lähtöä
Pakkaamista, purkamista, pakkaamista. Yritän karsia varustuksen ehdottomaan minimiin. Sain hyvän tekosyyn istua viimeistä kertaa koneella, kun pitää seurata hurrikaani Gustavin kehittymistä ja ottaa varmuuskopiot kaikesta oleellisesta, jos kone sattuu sanomaan sopimuksensa irti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
